PioniPäiviä

Mökin seinustalla kasvaa viisi ja puoli pionipehkoa. Puolikas on yllätyspioni, joka sitkeästi pukkaa yksikukkaista pehkoaan juhannusruusupensaan alta. Tämä pitänee syksyllä siirtää suotuisampaan kasvupaikkaan...

Keskimmäinen ja vanhin viidestä pionipuskasta on istutettu todennäköisesti jo 1960-luvulla. Kun tuoreena avioparina 1980-luvun alussa ostimme tontilla olleen pikkuruisen mummonmökin, samainen pionipuska könötti silloisen mökin takaseinällä (nykyisen mökkimme etuseinä). Tämän vanhan pionin uloimmat terälehdet ovat vaaleanpunaisia, keskimmäiset luonnonvalkoisia ja sisimmät vaalenpunaisia, mutta lilanpunaisilla reunoilla.

Kaksi puskista olen vajaat kymmenen vuotta sitten siirtänyt lapsuuteni kodin (rivitalo Kulosaaressa) pihalta, jonne Äitimuori on ne aikoinaan istuttanut joskus 1970-luvulla. Neljännen pioneista olen vuosituhannen alussa saanut Parasystävältä heidän entisen Kumpulan kotinsa pihamaalta. Ja viimeisen - korkea valkonen lajike - olen ostanut Salon torilta joskus 5-10 vuotta sitten.

Nyt kaikki viisi pionipuskaa kukoistavat ja kukkivat runsaasti ja todella upeasti. Kukat aukesivat täyteen loistoonsa yllättävän nopeasti: vielä toissa päivänä kaikki kukat olivat vain pulleita nuppuja. Pionien kukinta on yleensä ohi parissa viikossa, mutta näillä helteillä kukoistus saattaa olla ohi parissa päivässä.

Pionipäivät ovat kauneuden ja nautinnon aikaa - kesän upeampia päiviä. Onneksi nykyään on digikamerat, muuten kuluisi filmirulla toisensa jälkeen :):)