Yksinäisen Ystävä

Äitimuorin hoidokki (täällä) lähes täydessä kukassa :)

Puutarha bongattu - taas

Ollessani toukokuussa apunaisena Tyttärien Tilalla Merimaskussa googlailin lähistön puutarhamyymälöitä. Löysin noin 15 km päästä Maskun Askaisista Auttisten puutarhan, johon eräänä iltapäivänä päätimme tutustua. Saaristoteitä ajaen matka Tilalta puutarhalle kesti lähes puoli tuntia, mutta reitti oli kaunis ja hiljainen, ja kiemurainen - kaikin puolin miellyttävä.

Perillä yllätyimme iloisesti. Löysimme kolme isoa ja hyvinhoidettua kasvihuonetta, jotka olivat täpötäynnä kesäkukkia, perennoja ja pensaita sekä yrttejä ja vihannesten taimia. Sekä kaksi iloista, ystävällistä, osaavaa ja palvelunhaluista puutarhuria. 

Ostimme pari kassillista kesäkukkia, kuten olimme suunnitelleet - mm. valkoisia riippapelarkuita. Taas :) Mutta ovathan ne lemppareitani :) ja sitä paitsi ne olivat poikkeuksellisen tuoreita ja hyväkuntoisia. Mukaan lähti myös Tyttärien suosikkeja eli erivärisiä ja -muotoisia vihreitä (siis lähinnä vain hienoja lehtiä, ei kukkivia) kesäkukkia, joihin minäkin tykästyin.

Puutarhan ihanat pionin taimet saivat jäädä odottamaan seuraavaa käyntiämme, jolloin toivottavasti saamme Esikoisen mukaamme. Pioni-fanina hän saattaa tosin hullaantua totaalisesti :):) 

Auttisten puutarhaa voi hyvin suositella muillekin pionien ystävälle - ja kaikille kukista pitäville...

Valkoisia riippupelargoneja :) 

Pelargonian hyväkuntoinen juuripaakku

Yksi puutarhan pionilavoista 

Ihana Mami :)

Vuosien jälkeen Lontoontyttö asuu ja työskentelee koko kesän Suomessa Merimaskun Tilalla siskonsa Opiskelijatytön kanssa. Tiistaina Tyttö täytti vuosia, minkä kunniaksi Ukin kanssa veimme hänet ja ”Kämppiksensä” eli toisen Tyttäremme syömään Turkuun. 

Ravintolaksi Tyttäret olivat valinneen Aura-joen ravintola-alueella olevan Mamin, jossa kukaan meistä ei - kehuista huolimatta - ollut käynyt aiemmin. Osui nappiin :):)  

Ensinnäkin korona-aikana minua huolettaa joka (harva) kerta, kun olen mennyt ravintolaan: Onko pöydät ahtaasti? Onko täyttä? Onko ahdistavan tuntuista? Mamissa vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen oli Ei. Pöytiä oli karsittu, ne oli aseteltu väljästi ja kaikkiaan niitä oli vähän - alle kymmenen 2-4 hengen pöytää. Ja ruokailijoita oli meidän lisäksi vain kolme seuruetta. Ruokailutilanne tuntui ihanan rennolta ja korona-ahdistuksesta vapaalta.

Ja Mamin ruoka :) Se oli supermaukasta. Lista oli lyhyt, mutta kaikista kolmesta ruokalajista löytyi ainakin yksi superherkku: Ukin alkuun valitsema porocarpaccio suli jokaisen maistaneen suussa. (Minun valintani eli wasabietanat ei ihan osunut makuuni). Pääruoaksi kolme meistä valitsi Päivän kala-annoksen, joka viime torstaina oli paistettua turskaa bouillabaissen eli ranskalaisen kalakeiton kanssa. Huippuhyvää, etenkin liemi oli erittäin maukasta ja turska rapeaa, mutta ei kuivaa. Herkuttelu jatkui Päivän jälkkärillä: murennettua, kosteaa suklaakakkua, vadelmajätskiä ja metsämarjoja. Kaksi annosta neljälle jaettuna oli runsaan ja taivaallisen pääruoan jälkeen lähes liikaa.

Ihastuin Mamiin. Sen herkulliseen ruokaan, luontevan ja ystävälliseen tarjoilijaan sekä sopivan pieneen ja minimalistiseen tilaan. Kahdesta (varatusta) ikkunapöydästä olisi ollut näkymä Turun vilkkaaseen joen rantaan ja komeaan Tuomiokirkkoon. Eli toiste :):)

Porocarpaccio Eero Mäkelän tapaan

Paistettua turskaa bouillabaissen kanssa 

Suklaata ja vadelmaa

Piipahdus

Matkatessani Turun kautta Salon mökiltä Naantalin Merimaskuun olen usein ihaillut ja ihmetellyt korkeaa ja kapeaa tornia, joka näkyy Kauppatorin ja Turunlinnan välissä. Turku-oppaasta selvisi, että kyseessä on 1900-luvun alussa valmistuneen Mikaelinkirkon suippopäinen torni tai oikeammin neljä tornia, josta korkein kohoaa lähes 80 metriin.

Viime viikolla ajoin kirkon läheltä pitkin Koulukatua kohti Naantalia, ja päätin pysähtyä Murun kanssa pisutauolle Mikaelinkirkon edessä olevaan Mannerheiminpuistoon. Iso, rauhallinen puisto, jossa hiekkakentän ympärillä kasvaa useita kauniita jalopuita

Mannerheiminpuiston vieressä, Puistokadun toisella puolen kohoaa yllättävän iso, mutta yllättävän sirorakenteinen Mikaelinkirkko. Punatiilinen rakennus muistuttaa ennemmin prinsessa Ruususen satulinnaa kuin luterilaista kirkkoa :) Kirkko näyttää aika hylätyltä ja yksinäiseltä korkeiden portaiden päässä kohoavalla mäellä. Vielä yksinäisemmältä rakennus vaikuttaa vanhassa, yli sata vuotta sitten otetussa valokuvassa, kun alueella oli vain työläisten pieniä ja matalia puutaloja.

Useimmat tiekirkot, kuten myös Mikaelinkirkko, ovat koronan rauhoittuessa avanneet uudelleen oviaan, joten päätän kurkistaa komean kirkon sisälle. Sidon Murun tiukasti ulko-oven eteen ja piipahdan sisään. Kaunista, valoisaa ja sopivan juhlallista. Rauhallista ja rauhoittavaa. Mutta Muru odottaa ulkona...

Opiskellessaan arkkitehtuuria Helsingissä Lars Sonck (1870-1956) osallistui vuonna1894 Turun uuden kirkon suunnittelukilpailuun. Nimimerkillä kilpaillut Sonck voitti kilpailun, mutta kun paljastui että voittaja oli 23-vuotias opiskelija, kilpailulautakunta alkoi pyörtää valintaansa. Sonck ei itsekään ollut enää kovin tyytyväinen voittaneeseen suunnitelmaansa, mutta ristiriidoista ja kohuista huolimatta nuoren miehen suunnitelma päätettiin toteuttaa ja lopulta Mikaelinkirkko saatiin rakennettua vuosien 1899-1905 aikana. 

Normiaikana Mikaelinkirkko on suosittu konserttipaikka mm. Turun musiikkijuhlien aikaan. Toistaiseksi ensi elokuun juhlia ei ole peruttu, mutta tällä hetkellä ohjelma näyttää tosi suppealta ja supistetulta... Voi Korona!

Komea sivuovi

Kirkko kuvattuna valmistuttuaan 1905. Kuva Johannes Schalin (Turun museokeskus)

Kirkko toukokuussa 2021.

Sateella

Tuvan ikkunasta pihalle

 

Koko päivän on satanut. Luonto näyttäytyy käsittämättömän vihreänä ja raikkaana - upeana. Mutta minä olen pääosin löhöillyt sohvalla ja ihaillut luontoa vain ikkunoista :)

Onneksi aamulla ennen sadetta ehdin/viitsin käydä koirien kanssa lenkillä. Sen jälkeen olen lukenut vanhoja sisustuslehtiä ja katsonut HBO:lta Terapiassa (In Treatment) -sarjan uutta 4. kautta. Terapia oli jo Gabriel Byrnen aikaan 2008-2010 yksi suosikkisarjojani, jonka kolme kautta olen vuosien aikana ehtinyt katsoa useampaan kertaan.

Neljännellä kaudella nallekarhumainen miesterapeutti on vaihtunut tummaihoiseen nelikymppiseen naiseen - Orange is the New Black -sarjasta tuttuun Uzo Adubaan. Uuden kauden neljän ensimmäisen jakson perusteella Terapiassa säilyy edelleen sarjalemppareissani. 

Onneksi sarja sai jatkoa ja vielä sopivasti uudistettua jatkoa. Sateesta oli muutakin iloa kuin luonnon kauneus...

Tuvan ikkunasta järvelle

Väriä puutarhassa ja pellolla

Kelta-oranssien tulppaanien lisäksi mökin puutarhassa kukkivat tällä hetkellä vaaleansiniset lemmikit, lilat vuorenkilvet, vaaleanpunaiset valkovuokot ja valkoiset morsiusangervot. Pelloilla ja lähimetsissä loistavat mm. keltaiset voikukat ja rentukat sekä siniset lehto-orvokit ja runsaskukkaiset valkoiset tuomet.

Keväistä, kaunista ja värikästä - alkukesää parhaimmillaan. 

Turun kautta

Hotelli Parkin pihaa

Tyttärien muutettua keväällä Merimaskuun olen ajanut viikottain autolla Salon ja Merimaskun eli mökin ja Tilan väliä. Kun uuden Punavuoren kaksioni pitkittynyt remontti viimein heinäkuussa valmistunee (!!??!!), alan (ehkä) kiertää kolmen majapaikan - Punavuoren koti, Salon mökki, Merimaskun Tila - väliä. 

Kivaa ja jännää. Ehkä väliin saattaa tulla raskaaksi. Mutta jos näin käy, pidän taukoa ja könötän vain joko kotona tai mökillä - kunnes innostus reissata palaa :) Kaikille on parasta, että pysähdyn ja rauhoitun kun sitä tarvitsen :):)

Ajan Merimaskuun usein Turun kautta, vaikka keskustan voisi kiertää (rakenteilla olevaa) uutta ohitustietä pitkin. Tykkään piipahtaa Turussa ja etenkin kaupungin kauppatorilla - aina kun mahdollista :) Suomen paras tori pitkään venyneestä remontista huolimatta. Tai ainakin Turun tori kilpailee ko tittelistä ”kotitorini” ja lempparitorini Salon torin (täällä) kanssa. 

Käydessäni kauppatorilla kävelen usein Murun kanssa läheisellä Puolalanmäellä, jonka keskellä komeilee toinen Turku-lempparini eli Taidehalli (täällä). Lenkillä ihailen Puolalanpuistoa reunustavia upeita vanhoja jugend-taloja - joukossa jokunen uudempikin, mutta joukkoon sopiva puurakennus.

Viime viikolla jäin ihailemaan mm. hotelli Parkin ja As Oy Päivölän rakennuksia. Molemmat on suunnitellut Turussa vaikuttanut arkkitehti Aleksander Nyström (1869-1926). Hotellirakennus valmistui 1902 John Eagerin (1837-1908) ja hänen perheen kodiksi. Englannissa syntynyt insinööri toimi yli 20 vuotta Crichtonin laivatelakan johtajana Turussa. Eagarin kuoltua talo oli yksityisomistuksessa vuoteen 1956, minkä jälkeen se siirtyi Marttayhdistykselle ja toimi marttojen talouskouluna vuoteen 1982.

Kiehtovan ja mielenkiintoisen näköinen, yli sata vuotias rakennus joka vuodesta 1984 on toiminut persoonallisena, 20-huoneisena hotellina. Seuraavalla Turun yöreissulla yövyn ehdottomasti tässä Park-nimisessä jugendhelmessä :):)

As Oy Päivölä, Puolalanpuisto 4b

Puolalanpuisto 5c

Uusia kavereita

Myös Muru pääsi viime viikolla tutustumaan Merimaskun Tilaan.

Samalla se ystävystyi pari kuukautta sitten syntyneiden karitsojen kanssa. 

Ihmettelyä ja haistelua riitti puolin jos toisin :)

Lopussa kiitos seisoo

Siivoushommien (täällä) ja tyhjennyshommien (täällä) välissä ehdimme Siskon ja Tyttärieni kanssa myös nautiskella keväästä, luonnosta, herkkujuomasta ja -ruoasta sekä toistemme seurasta. 

Tunnustella iholla tuntuvaa alkukesän lämpöä, ihmetellä tervetullutta aurinkoa ja nautiskella pitkälle iltaan riittävästä valosta. Maistella Siskon tuomaa rosetta Lontoontytön kirpparilta ostamista ”kristallilaseista”, jotka olivat sopivan pieniä jotta yksi viinipullo riitti hyvin neljälle naiselle koko illaksi :):) Ja herkutella Opiskelijatytön uunikirjolohella ja Lontoontytön yksinkertaisella, mutta superilta maistuvalla Casio e pepe (juusto ja pippuri) -spagetilla.

Viihdyimme yllättävän hyvin yhdessä. Juttelu tuntui helpolta ja läheiseltä. Ikäeroista ja erilaisista elämäntilanteista huolimatta - tai ehkä juuri siksi :) Ehkä sukulaisuudellakin oli osuutta asiaan...

Tyhjennyshommia

Tyttäret olivat viikolla tilanneet kaksi muuttomiestä tyhjentämään Tilan rakennuksia ja huoneita sekä kantamaan ja kuljettamaan lukuisiin asuin- ja varastotiloihin jätettyjä rikkinäisiä tai muuten huonokuntoisia tavaroita - osin kaatopaikalle ja osin kierrätykseen. Kun vaihtolavan ja kuorma-auton kyytiin lastattiin vielä pihoilta ja pelloilta kerättyjä roskia ja puutarhajätettä, kuormat täyttyivät nopeasti. 

Rakennuksissa ja huoneissa tuli puolestaan tyhjää ja ihanan tilavaa, vaikka monet käyttökelpoiset tavarat vielä säilytettiin. Ja kaunista vanhaa pintaa tuli turhan tavaran alta näkyviin. Upeaa harmaaksi maalattua lautalattiaa ja yllättävän hyväkuntoista, vanhanajan herkkää tapettia. Ja pieniin huoneisiinkin tuli tilaa :)

Jännä seurata, mitä Tyttäret suunnittelevat entisen tilalle. Olen ymmärtänyt, että he arvostavat tilaa ja valoa sekä innostuvat vanhan ja uuden yhdistämisestä. Jäädään yhdessä odottamaan...

Pakarin tupa

 

”Keltainen” huone

”Sininen” huone

Siivoushommia

Pelargonilaatikot kuistin ikkunoissa.

Olimme Siskon kanssa pari vuorokautta siivousapuna Tyttärien uudella Tilalla Merimaskussa (täällä). Meidät oli kelpuutettu ja valtuutettu siivoamaan Tilan lukuisia sauna- ja pesutiloja. Sisko ja minä teimme vanhanaikaisen perusteellista työtä eli pesimme myös mm. kaikki seinät, lauteiden alustat ja ikkunat. 

Torstaina työskentelimme yhdessä, ja opin paljon Siskon määrätietoisesta järjestelmällisyydestä, esim. sauna, pesuhuone, pukuhuone ja vessa -kokonaisuutta jynssäsimme yhdessä 3 tuntia eli yhteensä 6 työtuntia :) Edellisenä päivänä olin pessyt toisen saunan ja pesuhuoneen, mikä silloin vei minulta saman ajan kuin Siskolta meni yhden vessan puhdistamiseen :)

Siivoushommien lisäksi halusimme kumpikin työskennellä myös pihalla ja puutarhassa. Sisko tykkäsi ajaa Ukin vanhalla ruohonleikkurilla pääpihan nurmikkoa sekä perkaa Opiskelijatytön kanssa rikkaruohoja perunapenkistä. Minä puolestani sain rauhassa keskittyä istuttamaan riippapelargoneja lasikuistin ikkunoiden alle, kaivamaan pois hurjasti villiintyneitä voikukkia ja karsimaan pihan vanhaa jasmiinipensasta.

Puhdasta tuli sisällä ja siistiä ulkona. Tai ainakin pieneltä osin. Vanhalla ja isolla tilalla on pakko hyväksyä, että valtavasti on vielä (ja aina) tehtävää. Onneksi Tyttäret tuntuvat olevan realistisia ja ymmärtävän, että valmista tulee hissun kissun - aikaisintaan parin vuoden kuluttua. 

Ja myös meille - eli koko perheelle ja Siskolle(kin) - riittää sekä mukavia että ei niin mukavia hommia vuosiksi eteenpäin :):)

Toinen emännistä eli Opiskelijatyttö perunapellolla.

Tilan edellinen omistaja osti aikoinaan mailleen erään Puutarhakaupan jäännösmultaa.

Mullan sekaan oli jäänyt kymmeniä kukkasipuleita, jotka ovat vuosia ilahduttaneet 

kukkiessaan joka vuosi ympäri pihaa yksitellen tai satunnaisissa ryhmissä. 

Siivouksen välissä ehdimme ihailla pihalla kukkivaa kalliorinnettä.

Mummihommia :)

Mökin saunaranta sunnuntai-illan rauhassa

Koko viime viikko oli yhtä haipakkaa, aikaa ei tahtonut löytyä edes blogin päivittämiseen. Sunnuntai-iltana tahti alkoi rauhoittua, mutta maanantai kului vain löhöillen ja Netflixin (mm. Handmade’s tale 4. kausi) tuijottaen :)

Alkuviikon olin lisäkäsinä Tyttärien Tilalla Merimaskussa, jossa raivaus- ja remonttihommat lopetettiin vasta iltakasilta tai -ysiltä. Loppuviikon Opiskelijapojan kaksilapsinen perhe nautti aurinkoisista toukokuun päivistä Salon mökillä. Mummin päätehtävä oli hyssytellä kolmikuista Pikkupoikaa lukuisille lyhyille päiväunille ja rauhoitella iltaa varten, jotta vanhemmat saivat lepuuttaa käsivarsiaan - ja mieltään.

Työntäyteinen, mutta kiva viikko :):) Merimaskun Tilalle palaan taas tänään tiistaina...

Naantalin vuokko

Suunnitelmistani huolimatta en tänä keväänä taida ehtiä vuokkoja katsomaan Karkaliin (täällä). Ilokseni löysin keltavuokkoja Tyttären uudesta kotikunnasta Naantalista. 

Tilan emännät eli Opiskelijatyttö ja Lontoontyttö pitivät remontti- ja maataloushommien välissä yhden vapaan iltapäivän. Kävimme yhdessä kävelemässä ja syömässä Naantalin turistikeskuksessa Vanhan kivikirkon ympäristössä. Ja kiipesimme keinumaan :) läheiselle Kuparivuorelle. 

Kuparinvuoren puistossa tyhjän leikkipuiston vieressä näin kuin näinkin elämäni ensimmäiset keltavuokot. Ja ihastuin - kuten vuokkofanin kuuluukin :):)

Ihmisten kuvia - Repinin realismia

Lähikuva säveltäjä Aleksandr Glazunovin muotokuvasta vuodelta 1887

Siskon kanssa kävimme Ateneumissa Ilja Repinin (1865-1936) näyttelyssä. Koronan takia liput piti ostaa ennakkoon netistä, myös museokorttilaisten. Suositan näyttelyä lämpimästi - upea ja intensiivinen museoreissu.

Ateneumin kolmannessa kerroksessa oli yli 140 Repinin maalausta ja piirrosta kuudenkymmenen vuoden ajalta 1860-luvulta 1920-luvulle. Suurin osa maalauksista oli isoja, pikkutarkkoja ja värikylläisiä muotokuvia niin tuntemattomista kansanihmisistä kuin aikakauden julkkiksista. Joukossa tietty myös useampi Repinin kuuluisa joukkokuva, kuten Volgan lautturit (1870-73) ja Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (1880-91). Kaikki valokuvia muistuttavia, upeita ja nautittavia taideteoksia.

Näiden lisäksi näyttelyssä oli esillä Repinin hellyyttäviä muotokuvia läheisistään, kuten nuoresta Vera-vaimosta (1855-1918) ja neljästä 1870-luvulla syntyneestä lapsesta: Vera, Nadja, Juri ja Tatjana. Samoin suomalaissyntyisestä venäläisestä kirjailijasta Natalia Nordmannista (1863-1914), jonka kanssa Repin eli yli kymmenen vuotta Karjalan kannaksella Terijoen huvilayhdyskunnassa vuodesta 1903 Natalian kuolemaan asti. 

Natalia Nordmannin kuoltua tuberkuloosiin 1914 ja Suomen itsenäistyttyä 1917 Repin jäi asumaan ja työskentelemään pariskunnan Penaty-nimiseen huvilaan. Taiteilija kuoli 86-vuotiaana, minkä jälkeen hänet haudattiin huvilan puutarhaan. 

Koronaetäisyydet säilyivät näyttelyssä hyvin, eikä ruuhkaa ollut. Mutta silti koin, että olisin kaivannut vielä enemmän yksityisyyttä tutustuessani Ilja Repinin valokuvauksellisiin ja intiimeihin maalauksiin omassa (ylellisessä) rauhassa sekä kaukaa katsoen että läheltä pieniä yksityiskohtia tutkien. 

Katsoessani maalauksia joidenkin kohdalla lähes unohdin, että maalausten ihmiset olivat eläneet yli sata vuotta sitten. Esimerkiksi yllä oleva muotokuva säveltäjä Aleksandr Glazunovista (1844-1930) voisi yhtä hyvin olla vuodelta 1987 tai 2021 kuin vuodelta 1887. Niin nykyajan nuorelta mieheltä säveltäjän muotokuva näytti. 

Onneksi koronan jälkeen pääsee taas mm. museoihin. Ehkä pian myös tanssitreeneihin :):)

Repin: Onkijatyttö, 1874

Ilja Repin: Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille, 1880-91

Valokuva itse taiteilijasta - työssään :)

Kieloja ja kuoria

Olin viikonlopun Naantalissa (täällä). Kun parin päivän jälkeen palasin mökille, tuntui että Salon kevät oli sillä välin edennyt jättiaskeleen, vaikka toukokuun alku on ollut normaalia viileämpi: Metsien valkovuokkomättäät ovat kukkeimmillaan, upea kielomatto on peittämässä mökkirinnettä ja mökkitieltä löytyi kolme rikki mennyttä munankuorta. Mikä lie munavaras ollut pahanteossa...

Ja kaiken kukkuraksi tänään on koko Etelä- ja Keski-Suomea hellitty kesäisillä helteillä. Vantaalla ja Hyvinkäällä mitattiin jopa yli 25 astetta eli helleraja meni rikki :)

Tyyliä Tilalla

Tupakeittiön uusia värejä.

Äitienpäivänä yövyttiin Ukin kanssa Tyttärien tänä keväänä hankkimalla Tilalla (täällä) Naantalin Merimaskussa. Isolla tilalla riitti tilaa ja rauhaa - yhdessä ja erikseen, vaikka sunnuntaina seuraamme liittyi vielä Esikoisen viisihenkinen perhe.

Yhdessä ihailtiin Tilalla tapahtuneita muutoksia, jotka Opiskelijatyttö vasta kuukauden ja Lontoontyttö vasta viikon hommailulla olivat saaneet aikaan niin pihapiirissä, puutarhassa kuin sisätiloissa. Ympäristön puita ja pensaita oli karsittu rankasti. Pellonreunasta oli purettu turhia aitoja. Puutarhassa maasta puskeville raparpereille ja edellisen omistajan vuosia vaalimille viiniköynnöksille oli raivattu tilaa. Pieniä kuunliljan versoja ja joitakin harvoja perennan alkuja oli suojeltu kivireunuksilla. 

Ammattimiehet olivat osaavasti hioneet ja lakanneet päätalon vanhan lautalattian. Osassa huoneista on edelleen vanhaa korkkilattiaa, jonka kohtaloa Tyttäret vielä miettivät. Lukuisista huoneista Tytöt päättivät alkuun kunnostaa vain ison tupakeittiön ja kaksi tilavaa, ilta-aurinkoon avautuvaa makuuhuonetta - yksi kummallekin. Loppuja sisähommia Tyttäret tekevät tai teettävät pikkuhiljaa lähivuosina.

Siivous- ja perkaushommia riitti meille vieraillekin. Esikoinen veti heti suojahanskat käteen ja katosi puutarhaan lempipuuhaansa - rikkaruohoja kitkemään :) Minä kaivoin talon vanhoista varastoista kesäkukille sopivia astioista ja nosteli niitä nuorison avustuksella paikasta toiseen etsien kullekin parhaiten sopivaa paikkaa. Vielä ei Parasta Paikkaa löytynyt, varsinkin kun Tyttärien näkemykset menivät välillä ristiin oman makuni kanssa :) 

Alakoululaiset pikkupojat pääosin laistivat työhommista ja hävisivät Lampolaan karitsoita sylittelemään ja imettämään. Kolmevuotias pääsi Lontoontytön kanssa katsomaan kesyyntyneitä kanoja ja etsimään olkien seasta kananmunia. Tällä kertaa löytyi vain yksi.

Uurastuksen välissä herkuttelimme keittiöhommia ja emännöintiä rakastavan Opiskelijatytön herkkupastalla. Äitienpäivänä hän kokeili Bella Table -blogin ohjeen (täällä) mukaan tehtyä linguinea-pastaa pangrattatan (hapanjuurileipämurua, valkosipulia, öljyä ja yrttejä) ja tomaattikastikkeen kera. Supermaistuvaa - ja täyttävää. 

Lontoontytön jälkkärikakkukokeilu sen sijaan vähän lässähti, mutta yritys hyvä kymppi :):) Ja olihan kakun ulkonäkö koristeellisine kuivakukkineen näyttävä, mutta...

Keskiviikkona palaan taas Tilalle. Toivottavasti Tyttäret osaavat ja uskaltavat sanoa äidilleen, koska alan olla ennemmin riesaksi. Onneksi Tilalla tarvitaan apukäsiä vielä pitkään...

 

Yksi alakerran makuuhuoneista.

Yksi yläkerran makuuhuoneista.

Lontoontytön suunnittelema sohva välitilassa ”Välihuoneessa”.

Salainen puutarha

Ennen ”uusi” Turun moottoritie loppui Somerolle, ja loppumatka Salon mökille ajettiin aina ns. vanhaa Turun tietä eli 110-tietä Saukkolan ja Nummen kautta. Nykyään ajan pääosin lähes koko matkan mökille pitkin motaria, ja käännyn vasta Salossa pienemmälle mökille johtavalle tielle.

Paitsi, kun haluan nauttia rauhallisesta ajosta (max 80 km/t) ja katsella maaseutua - maataloja, peltoja, metsärinteiden valkovuokkoja ja ehkä joutsenia, ja joskus jopa kurkia. Ja aika usein haluan. Tosiasiassa hitaampi reitti pidentää alle tunnin mökkimatkaa vain joitakin minuutteja.

Näin tehdessäni pysähdyn väliin Hiidenpirtin kuppilassa (täällä), Landenin ruokakaupalla Saukkolassa, Nummen kirkolla (täällä), Traktorimuseossa, Kasvihuoneilmiössä (täällä) tai uudistetussa Lahnajärven ensisessä motellissa (täällä) - muun muassa :):)

Menneellä viikolla palasin taas Hesan reissulta mökille ajaen rauhallista 110-reittiä. Useampana vuonna olen toukokuussa - ja vain toukokuussa - huomannut heti Saukkolan jälkeen käsin kirjoitetun viitan ”Kesäkukkia”. Ja lähes yhtä usein ajanut kukka-opasteen ohi. Samasta risteyksestä käännytään muuten Traktorimuseoon, jossa on tullut käytyä omien poikien ollessa alakouluikäisiä eli useita vuosia sitten :) 

Kahdesti olen myös seurannut ”Kesäkukkia” -viittaa ja päätynyt kasvihuoneelle, joka on ollut lähes tyhjä. Tyhjä, koska on ollut toukokuun loppu ja kaikki myytävät taimet ja kukat ovat olleet jo muilla ostajilla :)

Nyt päätin kerrankin käydä kyseisellä kasvihuoneella jo toukokuun alussa. Ja onneksi menin. Iso kasvihuone oli tupaten täynnä kymmenien eri perennojen ja kesäkukkien taimia, hyvännäköisiä amppeleita sekä monenlaisia yrttejä ja vihannesten taimia. Kaikki hyväkasvuisia, primalaatuisia ja edullisia. 

Mukaani lähti valkoisia riippupelargoneja, valkoisia isolobelia-amppeleita ja hallaakestäviä keijunmekkoja. Ja yrteistä sitruunatimjamia, korianteria ja upealehtistä salviaa.

Vasta netistä selvisi, että kyseessä oli Maatalousyhtymä Söderkullan tila kasvihuoneineen ja myymälöineen. Onneksi tällä kertaa ehdin ennen kuin kaikki kukat ja yrtit oli ostettu muiden pihoille ja puutarhoihin :):)

 

Upeita salvian taimia 

Valkoisia riippupelargoneja - lemppareitani :)

Isolobelia amppelissa