Ihana Mami :)

Vuosien jälkeen Lontoontyttö asuu ja työskentelee koko kesän Suomessa Merimaskun Tilalla siskonsa Opiskelijatytön kanssa. Tiistaina Tyttö täytti vuosia, minkä kunniaksi Ukin kanssa veimme hänet ja ”Kämppiksensä” eli toisen Tyttäremme syömään Turkuun. 

Ravintolaksi Tyttäret olivat valinneen Aura-joen ravintola-alueella olevan Mamin, jossa kukaan meistä ei - kehuista huolimatta - ollut käynyt aiemmin. Osui nappiin :):)  

Ensinnäkin korona-aikana minua huolettaa joka (harva) kerta, kun olen mennyt ravintolaan: Onko pöydät ahtaasti? Onko täyttä? Onko ahdistavan tuntuista? Mamissa vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen oli Ei. Pöytiä oli karsittu, ne oli aseteltu väljästi ja kaikkiaan niitä oli vähän - alle kymmenen 2-4 hengen pöytää. Ja ruokailijoita oli meidän lisäksi vain kolme seuruetta. Ruokailutilanne tuntui ihanan rennolta ja korona-ahdistuksesta vapaalta.

Ja Mamin ruoka :) Se oli supermaukasta. Lista oli lyhyt, mutta kaikista kolmesta ruokalajista löytyi ainakin yksi superherkku: Ukin alkuun valitsema porocarpaccio suli jokaisen maistaneen suussa. (Minun valintani eli wasabietanat ei ihan osunut makuuni). Pääruoaksi kolme meistä valitsi Päivän kala-annoksen, joka viime torstaina oli paistettua turskaa bouillabaissen eli ranskalaisen kalakeiton kanssa. Huippuhyvää, etenkin liemi oli erittäin maukasta ja turska rapeaa, mutta ei kuivaa. Herkuttelu jatkui Päivän jälkkärillä: murennettua, kosteaa suklaakakkua, vadelmajätskiä ja metsämarjoja. Kaksi annosta neljälle jaettuna oli runsaan ja taivaallisen pääruoan jälkeen lähes liikaa.

Ihastuin Mamiin. Sen herkulliseen ruokaan, luontevan ja ystävälliseen tarjoilijaan sekä sopivan pieneen ja minimalistiseen tilaan. Kahdesta (varatusta) ikkunapöydästä olisi ollut näkymä Turun vilkkaaseen joen rantaan ja komeaan Tuomiokirkkoon. Eli toiste :):)

Porocarpaccio Eero Mäkelän tapaan

Paistettua turskaa bouillabaissen kanssa 

Suklaata ja vadelmaa