Kun lapsuudessani 1960-luvulla ajoimme perheen kanssa Helsingistä Turkuun, pysähdyimme aina Lahnajärven kahvilassa. Ja näin tekivät kaikki. Jopa ykköstietä ajavat linja-autot pysähtyivät Lahniksella, jotta matkustajat ja bussikuski saivat hörpätä kahvit tai limut ”pitkän” matkan puolivälissä.
Kun Lahnajärven kahvila eli Lahnis avattiin 1952 Helsingin olympialaisia varten, se oli ensimmäinen autoilijoille tarkoitettu taukopaikka Suomessa. Yli 50 vuotta myöhemmin 2008 kahvila suljettiin, mutta yritettiin uudelleen herättää henkiin 2015. Yritys kuitenkin epäonnistui. Tämän vuoden kesäkuussa uusi yrittäjä lähti avittamaan Lahnista toistamiseen henkiin.
Nyt juttu näyttää onnistuvan. Salon mökille ajaessani ohitan Lahniksen ja säännönmukaisesti kurkkaan, miltä tuttu Lahnis näyttää. Tänä koronakesänä siellä on yllättäen riittänyt pöhinää: Parkkipaikkalla näkyy aiempaa enemmän autoja ja monesti pihalle on kerääntynyt kymmeniä motoristeja. Väliin paikka on näyttänyt myös vanhojen autojen kokoontumispaikalta - ja ehkä onkin? Hellepäivinä uimarannalla on riittänyt vipinää ja kahvilan ovi on käynyt vilkkaasti. Ja parina heinäkuun lauantaina uimarannan kahdessa entisessä paviljonkipukuhuoneessa on järjestetty jopa lavatansseja :):)
Viime viikolla päätimme Lontoontytön kanssa, että ohiajamisen sijaan pysähdymme yhdessä nostalgoimaan. Lontoontyttökin muistaa ne kymmenet kerrat, kun hänen omassa lapsuudessaan 1980- ja 90-luvuilla pysähdyimme mökkimatkoilla Lahniksen takaosan ravintolaan syömään lihapullia ja ranskiksia. Tällä kertaa tyydyimme jakamaan paksun, paikalla leivotun juustosämpylän, joka tosin harmiksemme oli aika mauton. Siitä huolimatta herkullisen näköiset munkit jäivät kutkuttamaan mieltäni ja pakottanevat minut pistäytymään uudelleen.
Lahniksen sisustus on pääosin säilytetty ”vanhana”, mikä mielestäni sopii kahvilan tyyliin. Kuppilan kylkeen avatusta, lähialueen tilojen tuotteita myyvästä tilapuodista mukaamme lähti vielä ruisleipää ja upea lampaantalja. Makeat minitomaatit ja luomumunat jäivät odottamaan seuraavia munkkikahveja...
Hiekkarannan laidalla häämöttää vaaleansinisen uima-altaan reunoja,
jotka ovat paikalla 1960-luvulla olleen vesiliukumäen jäänteitä :)
Lahniksen entiset yhteispukuhuoneet,
jotka tänä kesänä on muutettu pikkuruiseksi tanssilavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti