Olen käynyt Seurasaaressa usein. Etenkin kun lapset olivat pieniä, teimme sinne perheretkiä useamman kerran vuodessa. Kesät ja kevään ja syksyn viikonloput olimme aina mökillä Salossa, joten saaressa retkeilimme lähinnä talvisin. Kiertelimme sopivan kokoista saarta, söimme eväitä ja paistoimme makkaraa. Tykkäsimme ja viihdyimme.
Näillä talviretkillämme ihailimme Seurasaaren luontoa ja tutkimme saaren vanhoja taloja lähinnä ulkoapäin. Vain pari kertaa elämässäni muistan käyneeni sisällä museotaloissa. Seurasaari oli minulle ja meille enemminkin kiva kävelykohde kuin mielenkiintoinen museokokonaisuus.
Maanantaina asiaan tuli korjaus, kun päätin Esikoisen 8- ja 9-vuotiaiden poikien kanssa mennä Seurasaareen vartavasten tutustumaan saaren rakennuksiin - minä museokortilla ja pojat neljän euron pääsymaksulla. Ja olipa mielenkiintoista ja kivaa. Ja ystävällistä henkilökuntaa.
Kävely pitkää puukaiteista siltaa pitkin irroitti kaupungin hälinästä - varsinkin kun sillan kupeesta ostimme pehmikset, joita nautiskelimme sillalle rakennetuilla penkeillä. Pääsylippuja ostaessani kysyin kansallispukuiselta miesmyyjältä hänen omia saarisuosikkejaan. Ystävällinen nuori mies neuvoi meitä käymään ainakin Kahiluodon kartanossa, Karunan kirkossa ja Antin talossa.
Kävellessämme kohti mäen päällä olevaa kirkkoa ensimmäisenä vastaan tuli Närpiöstä siirretty Ivarsin kaksikerroksinen vauras talonpoikaistalo, jonka pihaan kuljettiin hienon porttirakennuksen kautta. Mielenkiintoista oli lukea, että päätalon koristeellinen kuisti rakennettiin 1819, kun tuli tieto että keisari Aleksanteri I poikkeaisi taloon vaihtamaan hevosta :):)
Yksi ulkomuseon hulppeimmista rakennuksista on vuonna 1926 Seurasaareen siirretty Kahiluodon kartano puutarhoineen. Kaksikerroksinen, toistakymmentä huonetta käsittävä säätyläistalo rakennettiin noin 1790 Taivassaloon. Lähellä olevan, Satakunnan Säkylästä peräisin oleva Antin talo pihapiireineen lienee ulkomuseon tunnetuimpia rakennuksia. Kaksi sataa vuotta sitten rakennettuun taloon on koottu paljon mielenkiintoisia aikakauden huonekaluja ja astioita sekä kauniita perinteisiä kankaita ja vaatteita.
Niemelän savutorppa lukuisine piharakennuksineen oli ensimmäinen rakennuskokonaisuus, joka siirrettiin uudelle museoalueelle Keski-Suomesta vuonna 1909. Torppaan kuului tilava savutupa (1840-luvulta), lähes samankokoinen savusauna (1770-luvulta) ja maitokamari. Tuvassa oli kaksi pientä lasi-ikkunaa sekä katossa ja sivuseinissä avattavat räppänäluukut. Mielenkiintoinen ja hyvin säilynyt rakennuskokonaisuus, jossa asuttiin vielä 1900-luvun alussa.
Oppaan suosittamat kartano, kirkko ja Antti olivat nappivalintoja. Mutta näiden ja vieressä olevien Ivarsin pohjalaistalon ja Niemelän torpan jälkeen olimme kaikki kolme kyllästettyjä historialla, mielenkiintoisilla rakennuksilla ja kävelyllä, ja yhteistuumin päätimme jättää loput rakennukset seuraavaan kertaan. Ainakin mummi tulee toiste ):)
Seurasaareen ulkoilumuseo perustettiin 1909. Vähitellen sinne on siirretty ympäri Suomea yli 30 rakennuskokonaisuutta ja lähes 90 erillistä rakennusta, joista useimmat on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Rakennuksiin pääsee sisälle toukokuusta syyskuuhun.
Vanhat rakennukset olivat siistejä ja hyvin hoidettuja. Paljon kaunista katseltavaa. Tunnuimme tervetulleilta, kun jokaisen rakennuksen ovella istui kansallispukuinen opas, joka mielellään ja osaavasti vastasi mummin ja Pikkupoikien kysymyksiin, kuten Miten savupirtissä voi hengittää? Miksi kirkon penkkien päässä on ovet? Onko puulusikoiden varteen kirjoitettu omistajan puhelinnumero?
Seurasaari pääsi yllättämään - positiivisesti.
Satakuntalaisen Antin talon pirttiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti