Perniön Pyhän Laurin kirkon vieressä on pieni hautausmaa. Siellä kävellessäni aloin ajatuksissani lukea sankarihautojen tekstejä. Heti ensimmäisen rivin keskellä tuli vastaan tuttu nimi Orrman.
Hautakiven mukaan sotamies Tauno Orrman oli kuollut 40-vuotiaana jatkosodan alussa syyskuussa 1941. Karkun taata eli isäni isä on syntynyt Perniössä ja hänen sukunimensä oli ollut Orrman ennen kuin hän muutti (suomensi) nimen kesäkuussa 1928, jolloin isäni oli kaksivuotias.
Vaatimatonta hautakiveä katsoessani aloin vakuuttua, että Tauno oli Karkun taatan veli tai ainakin serkku. Kotiin tullessani kaivoin esille isäni vanhoja muistiinpanoja. Ja sieltähän se löytyi: isän käsin kirjoittama lista oman isänsä eli Karkun taatan sisaruksista:
Lydia ja Ellen (1892-1892) - parin päivän ikäisinä kuolleet kaksostytöt
Helmi (1894-1899) - kuoli 5-vuotiaana
Anna Alisa (1895-?) - meni 17-vuotiaana (1913) naimisiin Anton Faleniuksen kanssa
Arnold eli Aarno (1897-1976) - Karkun taata
Kerttu (1898-1937) - tytär Marja-Riitta Gustafsson, jonka poika on Jukka Gustafsson (s.1947)
Tauno (1900-41), jonka lapsia olivat isän mukaan Eila ja Elli
Karin (1902-1919)
Ragnhild (1908-39)
Isosetä Tauno lepää komean kirkon vieressä kauniilla ja rauhallisella hautausmaalla, kuten Aarno-veljensäkin (taata) Karkun hautausmaalla Vammalassa ja veljenpoikansa Esko (isä) Leposaaren hautausmaalla Helsingissä :):)
Ps. Nettitiedon mukaan perniöläinen seppä Anton Johannes Falenius (Karkun taatan siskon mies) oli sisällissodan jälkeen punavankileirillä Tampereella. Eli sisällissota jakoi isänikin sukua, sillä isäni isä Aarno (taata) kuului ymmärtääkseni koko elämänsä enemminkin valkoisiin kuin punaisiin. Tosin tästä ei koskaan ole puhuttu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti