Aleksis Kiven mökin ”punahilkkamaisuutta”.
Tällä kertaa aloitin museokierroksen kainuulaisesta Hallan talosta, jossa asuttiin vuoteen 1958 asti. Mielenkiintoinen oli talon läpi johtava, leveä eteinen - kylmä tila, joka jakoi talon kahteen erilliseen, lämmitettävään tilaan. Karun talon sisäpuoli yllätti lämmöllään ja kömpelöllä kauneudellaan. Seuraavaksi ihailin pieksämäkeläisen Mannisen suvun Selkämä-nimistä taloa, jossa suku asui vuosina 1842-1961, jolloin rakennus siirrettiin Seurasaareen.
Vielä oli jäljellä Laatokan Karjalasta siirretty, pohjoisvenäläistä talotyyppiä edustava Pertinotsa, jossa ihmiset asuivat talon yläkerrassa ja eläimet alakerrassa - rintarinnan, saman katon alla. Yläkerran asuintiloissa oli kaksi huonetta: pirtti eli pertti ja vierashuone. Karjalaista vieraanvaraisuutta kuvasi se, että vaikka talossa asui samanaikaisesti useamman sukupolven suurperhe, perhe eli ja nukkui isossa pirtissä ja vierashuone pidettiin valmiina pedattuna vierailijoita varten.
Lopuksi kurkistin sydänkuvioilla koristeltuun, pikkuruiseen ns. Aleksis Kiven mökkiin, jossa kirjailija vietti puoli vuotta vuonna 1868. Kyseessä on Siuntiossa olleen rakennuksen jäljennös, sillä alkuperäinen talo paloi kun sitä koottiin Seurasaareen 1962. Ja tämän jälkeen suuntasin vielä kertaalleen viereiseen, viimeviikkoiselta vierailulta tuttuun Karunan vanhaan kirkkoon (täällä).
Taas näin paljon kaunista. Rakennukset sisustuksineen olivat tietty ”sisustuslehti-kunnossa”. Mutta suomalainen vanha puurakentaminen sopii niin arkeen kuin juhlaan, eikä sitä voi muuta kuin ihailla.
Kauniisti kuluneet portaat johtavat Pertinotsan talon asuinkerrokseen.
Pieni pulkka hyrynsalmelaisen Hallan talon isossa kylmäeteisessä.
Länsisuomalaisen aitan ovi kissa-aukkoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti