Ajoin mökiltä Helsinkiin vanhaa Turuntietä pitkin, enkä (uutta) moottoritietä. Vanhaa tietä on rauhallisempi ja leppoisampi ajaa - enimmäisnopeushan on 80 km/h.
Nummi-Pusulan kohdalla huomasin tutun Tiekirkko-viitan (täällä), ja päätin poiketa - Murultakin oli aamulenkki jäänyt väliin :):) Parin kilometrin ja kahden risteyksen jälkeen kapea soratie päättyi parkkipaikkaan ja hautausmaan keskellä kohoavaan lähes 200 vuotta vanhaan kivikirkkoon. Olin tullut Nummen kirkolle.
Tyhjää ja hiljaista. Pari rollaattoreihin nojaavaa mummoa seisoi kauempana mäntyjen siimeksessä - taisivat odottaa taksikyytiä kaupalle.
Pysäköin auton, nostin Murun ulos, pissatin ja suuntasin kirkolle. Kirkkoa ja pientä hautausmaata ympäröi jykevä, kivilohkareista tehty kauniisti sammaloitunut aita, jonka kaikilla kolmella portilla oli selvästi erottuva koirakielto-merkki. Olin kuuliainen, ja katselin ja kiertelin kirkkoa Murun kanssa vain aidan ulkopuolelta. Hyvin toimi näinkin :):)
Punavuoreen päästyäni jäin muistelemaan, että mm. Hietaniemen hautausmaalla saa kävellä koiran kanssa. Netistä selvitin, että ainakin Helsingissä 2003 voimaan tulleiden järjestyssääntöjen mukaan hautausmaa määritellään yleiseksi paikaksi, jossa koiraa saa ulkoiluttaa, kunhan se pidetään kytkettynä ja mahdolliset jätökset korjataan. Seuraavaksi taidan lähteä Murun kanssa tutkimaan Hietaniemen historiallista ja mielenkiintoista hautausmaata - haudat toki kaukaa kiertäen. Ja pienille hautausmaille - kuten Kulosaaren Leposaareen - mennessäni jätän koiran edelleen kotiin tai autoon :):)
Kirkonmäeltä poistuessani vastaani tuli kolmas nummilainen: pyörällä ylämäkeen puuskuttava nelikymppinen nainen, joka ystävällisesti huikkasi iloisen ja kovaäänisen huomisen. Tervehdys yllätti ja ilahdutti, ja pysähdyksen jälkeen jatkoimme Murun kanssa hyvillä mielin kohti Helsinkiä :):)
Hautausmaat ovat kauniita ja rauhoittavia paikkoja vanhoine, kookkaine puineen ja kukkaistutuksineen.
VastaaPoistaHietaniemen hautausmaa on historiallisesti kiinnostava ja laaja-alue kulkea, kuntoillakin, siellä tuli nuoruudessa paljon taivallettua, myös maastonakin kanssa.
Kuluneella viikolla kävimme Malmilla pienellä tontilla kesäkukkien laitossa
ja myös sillä on pitkät historialliset perinteet. Näistä käynneistä ja hyvä ja seesteinen mieli:)
Olen samaa mieltä rauhallinen käynti ja kävely hautausmaalla - tutulla tai vieraalla - tuo yleensä aina hyvän ja rauhoittuneen mielen. Nykyään pyrin usein kotimaan matkoillakin käymään paikallisella kirkolla ja/tai hautausmaalla. On tosi erilaisia kirkkoja, mutta kaikki mielenkiintoisia. Ja netistä löytää mielenkiintoista lisätietoa ja -historiaa.
PoistaHietaniemessä on tullut käytyä, mutta usein lähes ohimennen. Kuten edellä kirjoitin aikeenani on mennä sinnekin rauhassa ja tutkivalla mielellä :):)
Mukava juttu! Hautausmaiden tutkiminen on valitettavasti monella unohtunut. Pitänee taas ryhdistäytyä ja noudattaa esimerkkiäsi!
VastaaPoistaKiitos kehuista. Hautausmaat on yllättävän monitahoisia paikkoja - luontoa, kauneutta, historiaa, arkkitehtuuria, meditointia ym Tykkään tosi paljon ja minusta on tullut ”kirkko-bongaaja :):)
Poista