Asuin kiihkeimmän korona-ajan - kolme kuukautta - mökillä Ukin kanssa (täällä). Sinä aikana Punavuoren kaksiossani asui nuorin lapsemme Juniori, jonka omassa Kallion kodissa alkoi putkiremontti (sic) juuri maaliskuun puolivälissä.
Maalis-huhtikuussa piipahdin Hesassa asioilla vain pari kertaa. Touko-kesäkuussa kaupunkikäyntini tihenivät: ajoin pääkaupunkiin kerran-pari viikossa siivoamaan Itä-Helsingin taloa ja mm. kastelemaan entisen kodin parvekelaatikoihin ja -ruukkuihin istuttamiani kesäkukkia.
Juniorin putkiremontti valmistui juhannukseksi - aikataulussa (!) - ja poika pääsi muuttamaan takaisin omaan kotiinsa kesäkuun lopussa. Ja minä pääsin koronakarun jälkeen takaisin Omaan Kotiin :):)
Runsas viikko sitten lähes neljän kuukauden poissaolon jälkeen avasin ensi kertaa seitsemännen kerroksen kaksion oven. Pieni huoneisto kylpi kutsuvassa valossa. Tuttu musta sohva, vaalea karvalankamatto ja rakas Artekin ruokapöytä kutsuivat sisään. Kesä oli korona-aikana tullut myös kaupunkiin: Parvekkeen edessä lentelivät viime kesältä tutut pääskyset ja lähipuistikon vanhojen lehmusten kymmenet varpuset tervehtivät sirkutuksellaan.
Olin tullut Kotiin. Tunteen voimakkuus yllätti, ilahdutti ja lämmitti. Viikko on mennyt hujauksessa kaupunkielämää ihmetellessä :):)
Villa Johannan upeat köynnöshortensiat
Kaivarin sateista rantaa
Auringon herättämiä jasmiininkukkia
Meilläkin poika on ollut putkiremonttia paossa täällä kotonamme Nokialla nyt jo muutaman viikon ajan. Onneksi meillä on täällä maalla tilaa kaikille. Kesällä tuo mökillä asuminen ei varmasti ole yhtään hullumpaa, varsinkin näin korona-aikoina kun kaupungissa ei kuitenkaan pääse liikkumaan samalla lailla kuin ennen ja mökillä on sentään luontoa ympärillä.
VastaaPoista