Kahvilaravintola Hiidenpirtti vanhan Turuntien varrella on aina ollut jollain tavalla osa mökkimatkojamme Helsingistä Suomusjärvelle. Milloin työntäyteisen viikon jälkeen pysähdyimme Hiidenpirtissä ruokkimaan viisilapsinen katraamme - isot lihapullat ranskalaisilla oli minun ehdoton suosikkini. Milloin samassa rakennuksessa sijaitsevasta kaupasta ostetimme unohtuneet maidot, vaipat tai saunakaljat. Milloin nopean matkan toivossa päätimme ajaa paikan ohi ja palkkioksi saimme loppumatkan kuunnella takapenkkiläisten marinaa: ”Miksei me pysähdytty Hidarilla?”
Useamman kerran maistelimme myös Hiidenpirtin perinteisen joulubuffetin herkkuja, kun joululoman alussa ajoimme mökille juhlapyhien viettoon. Ainakin 1980- ja 90-luvuilla pääosa buffetin kinkuista, laatikoista ja rosolleista valmistettiin takaosan keittiössä. Joulupöydässä näkyy ja maistuu aina kokin kädenjälki, joten ei haitannut vaikka ”samat” herkut odottivat myös mökillä.
Jossain vaiheessa Hiidenpirtin edessä oli myös jätskikioski, jossa kesäisin piti aina pysähtyä, koska siitä sai kaikkien aikojen suurimmat pehmikset. Ja toki muistan myös parkkipaikalla olleen kojun, jossa sama mies myi ”kymmeniä” vuosia kalastustarvikkeita.
Viime vuosina olen pääosin ajanut mökille uutta moottoritietä pitkin, jolloin Hiidenpirtti jää vanhan tien varteen. Alkuviikosta ajoin eräänä aamuna mökiltä Helsinkiin vanhaa Turuntietä, ja päätin poiketa pitkästä aikaa edelleen (tai taas) samoissa tiloissa toimivaan Hiidenpirttiin.
Hiidenpirtti on toiminut nykyisessä muodossaan parisen vuotta (täällä). Aamiaista, buffettia ja pikkupurtavaa siisteissä tiloissa kaksine terasseineen Hiidenveden rannalla. Tällä kertaa jaksoin vain kahvin, mutta yllätyin vitriinin tuoreista ja hyvännäköisistä sämpylöistä ja valmisteilla olevan buffetpöydän raikkaudesta.
Pitänee toiste pysähtyä tyhjällä vatsalla ja kokeilla, josko Hidarin listalta vielä löytyy lihapullat ranskalaisilla.
Hiidenpirtin sämpylöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti