Lontoontyttö muutti keväällä parin vuoden Bangkokissa asumisen jälkeen takaisin Eurooppaan ja asettui asumaan opiskeluaikojensa kaupunkiin eli Lontooseen. Toukokuussa hän piipahti Suomessa osallistuakseen mm. Ukin puoleisen suvun sukukokoukseen Helsingissä.
Tyttö vietti Suomi-aikansa sisaruksiensa ja näiden perheiden kanssa, mutta ehti myös riittävästi tapailla minua. Eräänä arki-iltana kävimme hänen ja Opiskelijatytön kanssa syömässä Roihuvuoren, Herttoniemen ja Tammisalon väliin jäävässä ravintola Wanhassa Myllyssä. Tuttu paikka tyttöjen lapsuudesta - olihan heidän lapsuuden kotinsa vain lyhyen kävelymatkan päässä ravintolasta. Wanhan Myllyn syreenipensaiden ympäröimällä kesäterassilla on 1980-ja 1990-luvuilla porukalla syöty monet lankkupihvit, ranskalaiset ja nauravat nakit.
Tälläkin kertaa aloitimme ulkoterassilla, mutta sateen yllättäessä siirryimme ravintolan lasitettuun lisäsiipeen. Lontoontytölle maistui korvasienikeitto, Opiskelijatytölle Pehtoorin hampurilainen ja minulle ceasarsalaatti katkaravuilla. Parasta oli silti taas jälkkäri - salmiakkisuklaakakkua vadelma-turkinpippurijäätelön kanssa.
Wanha Mylly on osa perheemme historiaa. Se on ollut ”aina” olemassa. Muutettuamme puolivuotiaan Esikoisemme kanssa Itä-Helsinkiin keväällä 1982 löysimme Myllyn jo seuraavana kesänä. Ravintolan nettisivuilta selviää, että ravintola on avattu 1970-luvulla Herttoniemen kartanon sivurakennukseen, joka aikoinaan oli pehtoorin eli palkatun tilanhoitajan asunto. Punamultainen puutalo on tähän tarkoitukseen rakennettu jo 1700-luvulla.
Rentoa ruokailua vilkasliikenteisen risteyksen vieressä, mutta täysin katseilta ja liikenteen pauhulta suojassa. Toukokuinen iltamme täyttyi leppoisasta rupattelusta ja yhdessäolosta.
Tyttö vietti Suomi-aikansa sisaruksiensa ja näiden perheiden kanssa, mutta ehti myös riittävästi tapailla minua. Eräänä arki-iltana kävimme hänen ja Opiskelijatytön kanssa syömässä Roihuvuoren, Herttoniemen ja Tammisalon väliin jäävässä ravintola Wanhassa Myllyssä. Tuttu paikka tyttöjen lapsuudesta - olihan heidän lapsuuden kotinsa vain lyhyen kävelymatkan päässä ravintolasta. Wanhan Myllyn syreenipensaiden ympäröimällä kesäterassilla on 1980-ja 1990-luvuilla porukalla syöty monet lankkupihvit, ranskalaiset ja nauravat nakit.
Tälläkin kertaa aloitimme ulkoterassilla, mutta sateen yllättäessä siirryimme ravintolan lasitettuun lisäsiipeen. Lontoontytölle maistui korvasienikeitto, Opiskelijatytölle Pehtoorin hampurilainen ja minulle ceasarsalaatti katkaravuilla. Parasta oli silti taas jälkkäri - salmiakkisuklaakakkua vadelma-turkinpippurijäätelön kanssa.
Wanha Mylly on osa perheemme historiaa. Se on ollut ”aina” olemassa. Muutettuamme puolivuotiaan Esikoisemme kanssa Itä-Helsinkiin keväällä 1982 löysimme Myllyn jo seuraavana kesänä. Ravintolan nettisivuilta selviää, että ravintola on avattu 1970-luvulla Herttoniemen kartanon sivurakennukseen, joka aikoinaan oli pehtoorin eli palkatun tilanhoitajan asunto. Punamultainen puutalo on tähän tarkoitukseen rakennettu jo 1700-luvulla.
Rentoa ruokailua vilkasliikenteisen risteyksen vieressä, mutta täysin katseilta ja liikenteen pauhulta suojassa. Toukokuinen iltamme täyttyi leppoisasta rupattelusta ja yhdessäolosta.
Salmiakki-suklaakakkua ja vadelma-turkinpippurijäätelöä
Kesäsateella Myllyssä voi ruokailla viihtyisässä lasikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti