keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Alman päivänä


Eilen oli Alman nimipäivä. Sen innoittamana päätin käydä äidinäitini eli Alma-mummin eli pikkumummin (täällä) - kuten häntä perheessämme nimitettiin - haudalla Kulosaaren hautausmaalla (täällä). Pikkumummi kuoli 98-vuotiaana syksyllä 1989 ja hänet haudattiin Äitimuorin toivomuksesta samaan hautaan viisi vuotta aiemmin kuolleen isäni kanssa.

Tämä vävyn (isäni) ja anopin (mummini) yhteinen hauta on meren äärellä äärettömän kauniin puistoluonnon ympäröimänä. Hautakivirivistön takana ja kivien väleissä kasvaa käkkäräisiä pikkumäntyjä, jotka ovat entisestään venyttäneet maassa matelevia oksiaan hautakivien ympärille. Kaunista ja rauhoittavaa. Uskon, että näkymä olisi saanut esteetikko-isänikin myhäilemään tyytyväisenä :):)

Pikkuruiselle saarelle mahtuu vain hautausmaa kappeleineen. Hautausmaa on perustettu 1920-luvulla, jolloin saaren nimi oli Iso Pässi - viereinen vielä pienempi saari oli Pikku Pässi. Myöhemmin - ilmeisesti 1950-luvun lopulla - Isosta Pässistä tehtiin osuvasti Leposaari ja Pikku Pässistä Varjosaari.

Hautakivessä isäni nimen alle on jätetty tila Äitimuorin nimelle, kun sen aika joskus koittaa. Ja toki hautaan mahtuu muitakin sukulaisia.... Kauniimpaa ja rauhallisempaa viimeistä leposijaa on vaikea löytää. Leposaaressa meren sykkeessä ja mäntyjen syleilyssä.

Isän haudan ympärillä kiemurtelevia kääpiömäntyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti