tiistai 7. toukokuuta 2019

Madeira in my reality

Madeirani oli merta silmän kantamattomiin - 
Marikan mukaan horisontissa näkyi maan pyöreys... 

Palasin eilenillalla viikon tanssimatkalta Madeiralta (täällä). Tavallisesti järjestän matkoillani aikaa ja rauhaa sille, että kirjoitan ylös kokemuksiani. Teen näin, koska tykkään kirjata tekemisiäni ja fiiliksiäni. Madeiralla kävi toisin. Ilmeisesti jokapäiväinen tanssi ja ympärillä pyörivät tanssihullut :):) vaikuttivat minuun niin, että en osannut raivata tilaa riittävän rauhallisille kirjoitushetkille. Luppoaikaakin matkalla jäi, mutta en vain itse saanut tanssinpyörteissä keskityttyä blogiteksteihin.

Matkani tuntui pyörivän yllättävän paljon tanssin ympärillä, vaikka treenasimme vain 2-3 tuntia viitenä päivänä. Useimmat reissulaisista täyttivät loppupäivät peruslomailulla eli tutustumalla Funchalin nähtävyyksiin, uimalla hotellin lämmitetyissä ulkouima-altaissa, auringonotolla ja shoppailemalla. 

Tulipahan taas todettua, että olen yhden asian nainen. Keskityn herkästi (ja mielelläni) vain yhteen asiaan - ja siihen yleensä täysillä. Koska nyt oltiin tanssimatkalla, niin keskityin tietty tanssiin. Harjoitusten lisäksi aikani meni treenipaikalle kulkemiseen ja hotellille palaamiseen, suihkussa käymiseen, treenivaatteiden huuhteluun. Ja voimien keräämiseen. Kun pari kertaa päivässä vielä etsi ruokapaikaa, nautti rauhallisesta lounaasta ja/tai illallisesta ja kävi kaupassa ostamassa treenijuomat ja iltaeväät - ja joinakin iltoina vielä osallistui porukan järjestämiin spontaaneihin iltatansseihin, niin ei tästä mummosta enää ollut turistinähtävyyksien kiertäjäksi. 

Mutta tämä sopi minulle. Minulle riitti kertapiipahdus Funchalin keskustassa, kertapyöriminen Lidon hotellialueella, pari hotellilta lähtevää, pidempää rantakävelyä ja jokunen spontaanijuttu, joista lähipäivinä lisää. Vaikka hieman harmittaa, että mm. Monteen ja lukuisiin upeisiin puutarhoihin tutustuminen jäi väliin - mutta olenhan käynyt niissä aiemmilla Madeiran matkoilla...

Toukokuussa 2019 Madeirani oli etupäässä tanssin iloa - perustreenien ja iltatanssien lisäksi osa tai koko ryhmä pani Kimmon ja Marikan johdolla tanssiksi mm. keskustan pääkadulla ennen kukkafestivaaleja, aamukahvien jälkeen hotellin uima-altaalla, vappupäivänä pienen kalastajakylän rantaravintolassa ja tulomatkalla lentokentällä.

Toki Madeirani oli vähän myös merta, jänniä taloja, puutarhoja, kukkia sekä sokeriruokoja ja banaaniterttuja. Eli tanssin ilon lisäksi hiukka muutakin kivaa...

Madeirani oli sekalaisia rakennuksia - 
luksushotellin vieressä saattoi edelleen kyyhöttää hylätty tönö.

Madeirani oli mielettömiä puutarhoja - 
joista sain vain vilauksen kurkkiessani yksityisten talojen pihoille.

Madeirani oli mitä oudoimpia ja kauneimpia kukkia - 
 Funchalissa oli parhaillaan vuoden suurtapahtuma eli vuosittainen kukkaviikko. 

Madeirani oli sokeriruokoa ja banaaniplantaaseja -
”Banaanipuu” on oikeasti jättikokoinen ruoho, joka elää vain 15 kuukautta, 
josta 9 kuukautta se keskittyy kasvattamaan yhden banaanitertun. 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa intensiiviseltä ja onnnistuneelta tanssimatkalta! Kaunis kuvakooste; merta voisi kuten nuotioitakin tuijottaa ajasta ikuisuuteen! Upeaa kukkaloistoa ja tönöjä, - rosoa kuin itse elämässäkin...
    Onko tuo "banaanipuu" endeeminen lajike, en ole aiemmin missään, banaanilehdoissakaan törmännyt moiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sorry, kuva on sokeriruokoja :):) Banaanipuut olivat ihan samoja kuin esim Kanarialle. Mutta uutta oli minulle että ne hakataan alas aina yhden tertun kypsyttyä, ja uusi ”puu” tai ruoko lähtee joka vuosi kasvamaan tyvestä uudelleen. Eli hurja kasvuvauhti, jotta ehtii puun kokoiseksi ja tukevaksi kannattamaan painavaa terttua.

      Poista