Olo hurmasi

Kauppatorin laidalla oleva, alkujaan Kasarmikadulle vuonna 2006 perustettu ravintola Olo (täällä) yllätti positiivisesti. Parin fine dining -pettymyksen jälkeen en Olon Michelinin tähdestä huolimatta odottanut mitään.

Olen jopa ajatellut, että ehkä fine dining on kehittynyt suuntaan, joka on ohittanut mummin makunystyrät. Syksyllä 2017 vierailu kehutussa Turun Kaskiksessa ei täyttänyt korkeita odotuksiani (täällä) ja marraskuussa 2018 käynti Kööpenhaminassa 56˚-nimisessä kehutussa ravintolassa oli niin valtava (ja kallis) pettymys, että postaukseni tuosta ruokakokemuksesta jäi lopulta luonnokseksi. Lumoavan kauniissa vanhassa kivirakennuksessa Christianshavnissa oleva ravintola tarjoili pitkän menun, jonka keskiössä oli pohjoismainen talvinen lähiruoka, kuten juurekset, kaalit, sienet ja puurot perinteisin menetelmin valmistettuna (mm. fermentoimalla ja hapattamalla). Ei lähelläkään omia makumieltymyksiäni tai -tottumuksiani...

Mutta Pekka Terävän, Petri Lukkarisen ja Teuvo Salmisen omistama ja keittiöpäällikkö Jari Vesivalon ja ravintoloitsija Katja Henttusen luotsaama Olo palautti uskoni fine diningiin. Kiitos Jari ja Katja!

Osteria ja hapankermaa

Olossa hurmaannuin ensinnäkin siitä, miten kauniisti jokainen annos oli koottu ja aseteltu lautaselle. Kaikki oli tarkkaan harkittua - yksittäisten ruoka-aineiden väreistä, muodoista ja koostumuksesta lähtien. 

Olossa söin elämäni ensimmäisen osterin. Se oli piilotettu käenkaalin lehtien alle pienten valkoisten piparjuurihelmien viereen. Ja olipa herkkua ja mureaa - ei yhtään niljakasta, kuten olen aina kuvitellut. 

Viiriäisiä Ranskasta, huhtasientä ja sitruunatimjamia 

Ja maku - (lähes) jokainen annos oli huimaa herkkua. Kokemattomampikin hifistelijä pystyi erottelemaan yksittäisistä annoksista raaka-aineiden makuja ja nauttimaan niiden onnistuneesta yhdistämisestä. 

Maistellessamme tervetulodrinkkiä Olo Gardenin puolella näimme Ranskasta tuodut, kynityt viiriäiset, jotka roikkuivat sulassa sovussa baarin kylmäkaapissa. Myöhemmin herkuttelimme sous vide -valmistetulla linnulla huhtasienen ja sitruunatimjamin kanssa. Mitä herkkua - mehevää ja aromikasta - kastikkeesta puhumattakaan. Ja huhtasieni oli maukas uusi tuttavuus. 

Kaikki maistelumenun 17 (!!!) pientä - sopivan kokoista - annosta olivat huippuja, ehkä ensimmäisenä ”pääruokana” tarjoiltua merianturaa lukuunottamatta: Valkoisen parsan kanssa valmistettu kala kalpeni entisestään muiden herkkujen rinnalla. Pitkä, mutta sopivasti täyttävä menu oli jaettu viiteen kokonaisuuteen, joista kuuden annoksen alkupala-osio kolahti minuun eniten: uutta perunaa, osteria, vuohenmaitojuustoa, villisikaa, parsaa, luuydintä ja lohta. Naminamien nami... 

Islantilaista lohta ja wasabia

Ja raaka-aineet olivat tietenkin parasta mahdollista. Annoksissa käytettiin paljon kotimaisia juureksia, vihanneksia, yrttejä ja syötäviä kukkia - henkilökunnan keräämiä ihania keto-orvokkeja löytyi useammastakin annoksesta. Pikku yksityiskohta oli graavilohen kanssa tarjoiltu wasabi, joka raastettiin asiakkaan silmien edessä Islannissa kasvatetusta wasabikasvin juuresta. 

Ja kaiken herkun kruunasi henkilökunnan ystävällisyys, välittömyys ja asiantuntevuus. Ei mitään päälle liimattua ylimielistä kohteliaisuutta, vaan rentoa huomaavaisuutta. Olo tarjosi miellyttävät puitteet kahdenkeskisen merkkipäivän viettoon. Viihdyimme ja nautimme. 

Spring menu 2019