Madeiran matkalla osallistuin tanssikurssilaisten kanssa yhteen matkatoimiston järjestämään ryhmämatkaan, jossa suomenkielisen oppaan kanssa kierrettiin bussilla saaren länsiosaa: Funchal - Cabo Girao - Ribeira Brava - Encumeada - Seixal - Porto Moniz - Rabacal - Calheta - Madalena do Mar - Funchal.
Madeira on yllättävän pieni (58 km x 23 km), yllättävän jylhä ja korkea (Pico Ruivo on 1862 m) ja yllättävän kaukana: Manner-Portugaliin on 900 km, Afrikkaan 500 km ja Kanarialle 400 km. Hiekkarannaton Madeira on kaunis ja rehevä. Saarella on paljon lintuja ja sisiliskoja, valtavasti upeita ja osin harvinaisia kasveja - eikä yhtään käärmettä.
Onneksi bussikuski poikkesi usein kiemuraisille ja luonnonläheisille pikkuteille, joita pitkin ajaessa ympäröivää luontoa ja elämää aisti eri tavoin kuin nopeilla ja leveillä pikateillä huristellessa. Kuskimme todella ansaitsi juomarahansa peruutellessaan taidokkaasti bussiaan vastaantulijoita väistäen.
Retkestä päällimmäisenä jäi mieleen henkeäsalpaavan kauniit, pitkät solat ja banaaniviljelysten tilkuttamat jyrkät rinteet. Ja lumoavina kukkivat puut ja pensaat. Ikinä en ole nähnyt niin paljon upeita, tummanliloja jakarandapuita enkä niin monenvärisiä ja isoja ihmepensaita.
Mieleen jäi myös Cabo Girao, joka on Euroopan korkein (580 m) suoraan merenpinnasta kohoava kalliojyrkänne. Paikalle on rakennettu lasipohjainen näköalatasanne, josta voi tukevan turvallisesti tiirailla suoraan alapuolella, merenrannalla olevia viljelypalstoja. Kiehtovia olivat myös Porto Minozin merivesiuima-altaat, jotka luonto oli muovannut terävien lavakallioiden väliin. Porto Monizissa olisin viihtynyt pidempäänkin kuin ryhmäretken sallimat 30 minuuttia - ja olisin saattanut jopa uskaltautua kokeilemaan uimista.
Ryhmäretkillä on etunsa ja haittansa - jatkossa taidan edelleen valita oman auton ja omat aikataulut...
Ps. Tällä kertaa en onnistunut vangitsemaan valokuviin Madeiran kaunista ja mielenkiintoista luontoa. Harmittaa. Laitan kuitenkin tähän jonkun kuva, jotta saa vähän käsitystä mitä näimme.
Pystysuora puolen kilometrin näkymä alas merenrantaan Cabo Giraon näköalatasanteelta.
Pohjoisrannikkoa kiemurteleva vanha rantatie, joka nykyään on ajokiellossa.
Tätä ajoimme vielä viimeksi saarella vieraillessamme.
Osa Porto Monizin laava-altaista
Jylhiä maisemia ja nimismiehenkiharaa kerrakseen. Kyllä reissuilla oma auto on paras vaihtoehto jos mahdollista: on kuten totesit oma aikataulu ja se pysähtyy juuri silloin kun haluat ja siellä missä haluat:)
VastaaPoistaMaisemat olivat upeita ja muutenkin saari on superkaunis. Oma auto on ehdoton vapauden tae :):)
Poista