Madeira in my mind

Suvi Aholan arvostelusta Eeva Kilven kirjasta Sininen muistikirja (2019)

Eeva Kilven uusin - Sininen muistikirja - julkaistiin maaliskuussa. Ensimmäinen painos on loppuunmyyty, joten joudun toistaiseksi tyytymään kirjasta julkaistuihin lehtileikkeisiin ja blogiystävien referointeihin (mm. täällä). 

Mutta asiaan. Yli 90-vuotias runoilija uskoo kuolevansa ellei tanssi. Jaan tämän tunteen hänen kanssaan. Minä elän ainakin viikon, sillä huomenna lennän Espoon TanssiGurun (täällä) kanssa viikoksi tanssileirille Madeiralle 40 innokkaan tanssin harrastajan kanssa. Viitenä aamupäivänä treenaamme Kimmo ja Marika Lasasen johdolla fuskua, buggia, rumbaa, salsaa ja bachataa, ja lopun aikaa keksimme ehkä muuta kivaa tekemistä :):). 

Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana käynyt Ukin kanssa Madeiralla ainakin viisi kertaa. Pääasiassa saarelle on vetänyt sen rehevyys ja kauniit levada-vaellusreitit. Viikon matkoilla olemme omatoimisesti kävelleet 3-5 eri levadaa karttojen ja opaskirjojen avulla. Kevyillä vaelluskengillä ja maalaisjärjellä olemme selvinneet loistavasti. Apuna on ollut Ukin hyvä suuntavaisto ja rauhallinen sinnikkyys. 

Hyviä oppaita ja kirjoja levadavaelluksista löytyy netistä useita, samoin kännykkään ladattavia kartta-appeja. Viimeisestä levadaretkestämme on jo yli viisi vuotta, ja silloin luotimme englanninkieliseen Sunflower-sarjaan kuuluvaan John ja Pat Underwoodin Landscapes of Madeira, josta hankimme aina viimeisen painoksen. Menneiden muistoksi tilasin netistä Underwoodin kirjan 13. painoksen (2017). Olen selannut kirjaa, mutta tuntuu että kartat ja reittiselostukset eivät ole enää yhtä perinpohjaisia kuin ennen. Kultaako aika muistot? Vai olenko vain tottunut nykyajan supertarkkoihin googlekarttoihin...

Pääosin olemme valinneet easy ja moderate -tasoisia levadoita ja kääntyneet herkästi takaisin, jos polku on näyttänyt vaurioituneelta tai osoittautunut muuten kulkukelvottomaksi. Useimpien polkujen alku- ja loppupisteisiin pääsee paikallisbusseilla, joskus olemme tarvinneet taksikyytiä. Bussien aikataulut kannattaa tarkistaa edellisenä päivänä, sillä vaikka osa kulkee kerran tunnissa, osa saattaa ajaa vain 1-2 kertaa päivässä. Mukanamme on aina hyvä kartta, vähintään kaksi isoa pulloa vettä ja kunnon eväät termoskannuineen sekä ”hätävarana” suklaapatukoita, kaksi minikokoista konjakkipulloa ja ampiaisallergikolle adrenaliinit. Ja kännykät, vaikkei nykyisiä paikannusjuttuja ja nettikarttoja alkuun ollutkaan. 

Olemme rauhallisia vaeltajia. Pysähdymme usein maisemia ja ympäristöä ihailemaan, ja vähintään kerran pitkälle kahvi/leipä/hedelmä- ja huilitauolle. Näin kävellessämme levadaretkeemme menee yleensä 5-6 tuntia (bussimatkat päälle). Retken jälkeen on taivaallista istua maaseutukylän kapakkaan oluselle, joskin usein juomaa ja/tai ruokaa löytyy vasta bussimatkan jälkeen lähimmästä pikkukaupungista tai vasta Fuchalista.

Eli ensi viikko on tanssia ja kevyttä vaellusta tuulisella Madeiralla. Tällä kertaa yksin. Tai 40 pääosin ennestään tuntemattoman tanssihullun kanssa.