lauantai 6. huhtikuuta 2019

Käytiin Kiasmassa


Kaksivuotiaan ratikkakaverini kanssa ajeltiin tällä viikolla Kiasmaan. Päävierailukohteemme oli Hrafnhildur Arnardottir -nimisen islantilaisen 50-vuotiaan naistaiteilijan Nervescape VIII -niminen värjätyistä peruukeista tehty tilateos museon 5. kerroksessa. Vaikeasti lausuttavan ja muistettavan nimensä takia taiteilija on ottanut käyttöönsä nimen Shoplifter (suomeksi näpistelijä). Nimi löytyi niiden nimien joukosta, joiksi Hrafnhildur on ihmisten suussa vääntynyt.

Huoneen katosta roikkuu pörröisiä kirkkaanvärisiä jättimatoja. Punaiset, keltaiset, vihreät ja siniset pörhöt saavat hymyilemään ja relaamaan. Haluaa painaa poskensa pörröiseen piiloon, ja onneksi museon muista teoksista poiketen pörrömatojen varovainen koskettelu on sallittua. Juokseminen sen sijaan on erityisellä kyltillä kielletty, joskin se tuntui ainakin torstaina kiehtovan useimpia pikkuihmisiä. Vahvojen, iloisten värien energisoivaa voimaa oli isossa huoneessa ilmeisen vaikea vastustaa...

Pörrömatojen lisäksi Kaksivuotiasta kiehtoivat rakennuksen monenmuotoiset ja eripituiset portaat ja tietenkin hissit. Ja lukuisat tarkasti harkitut ikkuna-aukot, joista avautui upeita näkymiä ympäröivään keskustaan. Yhdessä kyykistyimme monen erikokoisen ikkunan ääreen seuraamaan niin videoesitystä vastapäisen Musiikkitalon seinässä, viereisen työmaan kaivinkoneita, töistä kotiin kiirehtiviä helsinkiläisiä kuin upean väristä sinisorsaurosta, joka oli löytänyt aurinkoisen paikan aivan museon kyljestä.

Iiu Susirajan (s. 1975) pääosin omakuvia sisältäneen Kuivakka iho -nimisen valokuvanäyttelyn kävelimme nopeasti läpi. Pikkupoikaa kuvat eivät tuntuneet kiinnostavan, vaikka etukäteen jopa vähän pelkäsin josko Susirajan oudot kuvat herättävät vaikeasti vastattavia kysymyksiä.

Tykkään Kiasmasta - sekä sen ulko- että sisäpuolesta, arkkitehtuurista ja useimmista näyttelyistä. Parasta on museon keskeinen ja piipahtamaan kutsuva sijainti. Plussaa on myös mukava ja valoisa kahvila, vaikka itse vaihtaisin museokaupan kahvilan taakse rakennuksen peräpäähän. Mutta business is business...


Kaksivuotias viihtyi ja jaksoi hyvin museossa, vasta kotimatkalla iski totaalitenä. 

2 kommenttia:

  1. kuulostaa täydelliseltä museovierailulta, siis kyl toi "totaalitenäkin" kuuluu asiaan tuossa iässä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa oli olla pojankanssa ja kivaa oli olla museossa. Eli aika kiva retki kokonsisuudessaan :):)

      Poista