Jäin pääsiäisen jälkeen vielä yksikseni - tai kahden koiran kanssa - mökille parantelemaan kevätflunssaa. Ja mikä on ollessa: Salossa mitattiin tänään kevään lämpöennätys eli 21,7 astetta.
Heräilen hiljakseen auringon noustessa puoli kuuden aikoihin, ja sammun sänkyyn tyytyväisenä iltayhdeksältä. Päivät lähinnä lueskelen Mia Kankimäen ihanista yönaisista ja seurailen kevään humahtavaa etenemistä. Valkovuokot ovat avanneet kukkansa, kielot työntävät ponnekkaasti varsiaan ja leskenlehdet alkavat jo kuihtua. Pihakoivuun on tänään ilmestynyt isot limenvihreät hiirenkorvat. Ja päivittäin lähistöllä lentelee useampi sitruuna- ja kaaliperhonen. Ja västäräkkipari keikkuu pihalla, mikä joka vuosi ärsyttää 12-vuotiasta Chloe-koiraa.
Mökin sisällä kevät on herättänyt myös ison, rakastamani marraskuunkaktuksen, johon on ilmestynyt viisi pullukkaa valkoista nuppua.
Rauhaa rikkovat vain aivastukset ja nenän jatkuva valuminen sekä Muru, joka on keksinyt karata tyhjälle naapuritontille monta kertaa päivässä. Ilmeisesti keväällä mielenkiintoisia hajuja on enemmän kuin talvella tai keskikesällä. Sen sijaan vanha Chloe pitää lähes raahata lyhyellekin päivälenkille.
Teillä onkin kevät siellä pitemmällä kuin meillä :-)
VastaaPoistaMutta kyllä me täältä hämäläiseen tahtiin tullaan perässä.
Kaaliperhosta enkä valkovuokkoja ole nähnyt tänä keväänä.
Hiirenkorvista puhumattakaan.
Koivut ovat täysin eri vaiheissa hiirenkorvien suhteen samallakin pihalla, riippuen aurinko vai varjo, tuulinen vai tyyni jne. Mutta ne ilmestyivät kasvaen lähes silmissä yhdessä vuorokaudessa...
Poista