Päiväretki Tallinnaan

Olen eläkeläinen, joten päätin kokeilla juttua joka tuntuu ainakin pääkaupunkiseudulla kuuluvan jokaisen eläkeläisen perussettiin eli päivämatkaa Tallinnaan.

Keskiviikkoaamuna ajoin vitosen ratikalla Katajanokan terminaaliin, jossa jonotin satojen muiden ikäisteni kanssa Viking Xprs -laivan ovien avautumista. Käsittämätöntä, miten meitä eläkeläisiä riittää. Joka päivä monta kertaa päivässä ainakin kolmen eri laivayhtiön laivat täyttyvät innokkaista Viron matkaajista.

Kaksi ja puoli tuntia kului nopeasti ja kivasti. Osan aikaa nautin laivan kannella upeassa kesäsäässä merimaisemista ja auringosta ja osan aikaa kuuntelin laivan peräosan ”tanssiravintolassa” esiintynyttä kaunisäänistä tangon (voitto 1992) ja yön (hitti 2008) kuningatarta Eija Kantolaa. Eijan esiintyessä laivan pieni tanssilattia täyttyi yllätyksekseni monentasoisista tanssijoista ja pari innokainta naispuolista fanittajaa seisoi tiiviisti esiintymislavan edessä Eijaa tapittamassa. Eikä ihme, Eijan ääni oli edellään kaunis ja kantava ja hän otti kivasti ja luontevasti kontaktia niin fanittajiinsa kuin tanssijoihin. Osa tanssijoista tuntui tulleen laivalle vartavasten tanssimaan...

Tallinnassa vietin aurinkoiset kolme tuntia ennen kuin piti palata laivaan ja kotimatkalle. Kolmessa tunnissa ehdin tulla huijatuksi, nauttia hyvän päivällisen ja kävellä lyhyen aikaa aina kauniissa Vanhassa kaupungissa.

Olen aina halunnut kokeilla Tallinnan polkupyöräriksoja. Olisi pitänyt tutustua niihin etukäteen netissä, jolloin olisin osannut varautua joukossa lymyäviin huijarikuskeihin, joka sattui kohdalleni. Kysyessäni satamassa matkan hintaa kuski sanoi yksiselitteisesti sen maksavan 25 euroa. Pidin hintaa kalliina ja sanoin sen hänelle ääneenkin, mutta ajattelin että kerran se kirpaisee. Perille Vanhan kaupungin taakse päästyämme hän monisanaisesti selitti kyydin maksavan 50 euroa. Riitelimme äänekkäästi hänen pyöritellessä vain päätään. Lopulta annoin hänelle 30 euroa, käänsin selkäni ja kävelin tyynesti pois. Ikinä en enää astu Tallinnan riksoihin - älkääkä kukaan muukaan...

Onneksi ärtymykseni haihtui pian Rataskaevu-kadulla olevan Von Krahli Aed -ravintolan (täällä) suojaisalla sisäpihalla. Von Krahli Aed on kasviksiin, lähiruokaan ja mm. luomuviineihin keskittynyt, pitkään toiminut ja suosittu ravintola, josta löytyy myös liharuokia. Kaksi terassia - aurinkoinen ja eloisa Rataskaevun puoli ja varjoisampi ja rauhallisempi sisäpihan puoli - kummassakin kuutisen pöytää. Terassien välissä kahdessa kerroksessa vanhahtavalla tyylillä kalustetut tilavammat ravintolatilat. Sain kohtuuhintaista ja hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua. Ja Saku-olutta. Unohdin huijarit ja aloin taas uskoa Tallinnan vetovoimaan.

Paluumatkalla paistoi edelleen helteinen aurinko. Eija Kantola lauloi ja tulkitsi kaihoisia 1990-luvun lauluja. Meri oli tyyni ja eläkeläiset nauttivat...

Von Krahli Aed -ravintolan virolainen alkupalalautanen