Asuessani 1980-luvun alussa vajaat kaksi vuotta Munkkiniemessä löysin Gallen-Kallelan museon (täällä) ja sen kahvilan. Ne olivat kauniin ja sopivan kävelymatkan päässä asunnostamme, ja kesät talvet vähintään kerran kuussa kävelimme (ja joskus hiihdimme) Perustien pienestä kaksiosta Espoon Tarvaspäähän. Perillä odotti mukava ja kodikas kahvila tuoreine korvapuusteineen ja museoksi muutettu komea ja sopusuhtainen kivilinna. Kahvilassa kävimme aina ja museossakin niin usein, että edelleen rakennuksen jokainen nurkka ja pikkuikkuna tuntuvat tutuilta.
Muutettuamme Itä-Helsinkiin retkistä Tarvaspäähän oli tullut meille niin rakkaita, että monta kertaa vuodessa lastasimme lapsilaumamme autoon, ajoimme Munkkiniemeen ja kävelimme koko porukka - pienimmät vaunuissa tai kantorepuissa - tuttuja polkuja pitkin herkuttelemaan Tarvaspään kahvilaan ja ”seikkailemaan satulinnaan”.
Taiteilija Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) oli 40-vuotiaaksi asti nimeltään Axel Gallen ja vasta 1900-luvun alussa hän suomensi nimensä. Vuosina 1911-13 hän suunnitteli ja rakennutti nykyään Gallen-Kallelan museona tunnetun ateljekodin Espoon Tarvaspäähän vaimonsa Maryn perintömaille.
Alkujaan rakennus toimi ainoastaan Akselin työ- ja näyttelytilana. Vasta palattuaan perheineen kolmen vuoden Amerikan matkalta vuonna 1926 Akseli muutti Maryn ja Kirsti-tyttärensä kanssa asumaan Tarvaspäähän. Ja vasta marsalkka Mannerheimin (jonka adjutanttinakin Gallen-Kallela ehti toimia) ylipuhuttua hänet. Akselin kuoltua 1931 keuhkokuumeeseen Tarvaspää oli Maryn ja Kirstin koti vuoteen 1939 asti. Tämän jälkeen Tarvaspäässä ei ole pysyvästi asuttu.
Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin 1958 rakennusta alettiin muuttaa museoksi, ja yleisölle se avattiin 1961 Akselin tyttären Kirsti Gallen-Kallelan (1896-1980) myötävaikutuksella.
Kesäkuisena tiistaina Tarvaspäässä oli yllättävän paljon väkeä - sekä kahvilassa että museossa. Kahvilan ja museon välissä olevalla puutarhamaisella ulkoterassilla oli ihana syödä, vaikka runsaan kympin lounassalaatti olikin säälittävän pieni, mitä kaunis asettelu ja menettelevä maku eivät korvanneet. Tosin ohuet lämpimät ruisleipäviipaleet vähän petrasivat tilannetta.
Tarvaspään museorakennus kiehtoo edelleen kapeine torneineen ja jyrkkine portaineen, flyygeleineen ja vanhanaikaisine kylpyhuoneineen. Romantikon unelmarakennus...
Yllä Hugo Simbergin Halla (1895) ja
alla kristallipallo ja kävijoiden kirjoittamia kokemuksia tuonpuoleisesta.
Kumpikin museon Sielun peili -nimisestä spiritualismia ja teosofiaa käsittelevästä näyttelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti