Amurin museokorttelin (täällä) osuuskauppa vuodelta 1934 ja kaupan yhteyteen sisustettu kuvitteellisen kaupanhoitajan - 54-vuotiaan Martan - koti herättivät nostalgisia muistoja lapsuudestani. Isäni isä, jota kutsuimme Karkun taataksi (täällä), omisti sekatavarakaupan Karkun keskustassa nykyisen Vammalan alueella Sastamalan kaupungissa.
Taata hoiti kauppaa lähes viisikymmentä vuotta 1920-luvun lopusta 1970-luvun puoliväliin asti. Kyseessä ei ollut Amurin tapaan osuuskauppa, vaan yksityisomisteinen ”porvariskauppa”. Taata oli omistaja ja kauppias ja lähes aina itse paikalla palvelemassa asiakkaitaan. Vuosien varrella hänellä ehti olla myös useita kauppa-apulaisia, joista osa asui kaupan vintille rakennetussa kamarissa. Taata puolestaan asui Martta-vaimonsa sekä Esko-isäni ja Essi-tätini kanssa ison rakennuksen toisessa päässä (täällä).
Museokaupassa lähes kaikki muistutti minua Karkun kaupasta, joka tosin oli isompi kuin Amurin osuuskauppa. Lasi-ikkunaiset laatikot, joissa Karkussa säilytettiin mm. keksejä ja korppuja sekä isot peltipurkit kauhoineen kahvipapuja ja kaakaota varten. Monen kokoiset maitotonkat ja mittakauhat sekä valtava kassakone. Ja ennen muuta kaupanhoitajan asunnon ovenpielessä roikkuvat valkoiset takit, jollaisen myös Taata veti aina arkivaatteiden päälle siirtyessään asunnon puolelta kaupan puolelle.
Iltaisin saimme Siskon kanssa luvan hiipiä pimeään kauppaan ja valita iltanamuiksi irtokarkkeja. Otanko Fazerin maitosuklaanappeja, kovakuorisia raskanpastilleja, soikeita piparminttukarkkeja vai kovia keltaisia hedelmärenkaita? Vai rohkenisinko valita pari jokaista?
Siinäpä pulmaa 1960-luvun pikkutytöille :)
Erikokoisia maito-, piimä- ja kermatonkkia ja -mittoja.
Kaupanhoitaja käytti työssään aina valkoista takkia.
Kodin puolen keittiötä.
Martan kirjanpitoa - ja käsveska :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti