Naantalilaisen porvarisperheen kotimuseon (täällä) vieressä, lähes samassa pihapiirissä olevalla Sau-Kallion tontilla on museoitu paikallisen käsityöläisperheen asunto. Vierekkäisissä kotimuseoissa pääsee mukavasti vertaamaan 1800-luvun loppupuolen elämää suomalaisessa pikkukaupungissa sääty-yhteiskunnan kahdesta eri näkökulmasta.
Kallioiset tontit ei aiemmin olleet haluttuja asuinpaikkoja, sillä niille rakentaminen oli vaikeaa ja kulku usein hankalaa. Muodoiltaan Sau-Kallion talo oli ns. paritupa, jonka molemmissa päissä oli suurempi huone sekä keskellä eteinen ja sen takana peräkamari eli porstokamari. Parituvan toisessa päässä oli yleensä tupakeittiö, jossa perhe vietti suurimman osan ajasta. Toisessa päässä taas oli hienompi päätykamari ja se säästettiin usein vieraille.
Museoiduissa huoneissa esillä olleet huonekalut eivät ole alunperin kuuluneet taloon. Sen sijaan Naantalin museon kokoelmista oli koottu sisustus, joka sopi 1800-luvun lopun käsityöläisperheen henkeen.
Kivasti ja siististi esille laitettu työläiskoti, jonka asukkaat näyttivät sisustuksen mukaan tulleen hyvin toimeen. Ja pitäneen hyvää huolta kodistaan - ehkä viihtyneetkin :)
Eteisessä näkyi, että talo oli rakennettu kalliolle.
Kallioon oli holvattu kellari, jonne käynti oli eteisestä.
Tupakeittiön seinät oli tapetoitu ajan tavan mukaan sanomalehdillä.
Päätykamarin nykyinen tapetti oli kopio huoneessa olleesta alkuperäisestä painotapetista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti