Kassarin kolmas ”nähtävyys” kirkon ja museoksi muutetun kartanon (täällä) lisäksi oli Aino Kallaksen suvemaja eli suomeksi kesätalo. Kirjailija Aino Kallas vietti talossa kesiään vuosina 1924-1938 aviomiehensä Oskar Kallaksen kanssa.
Aino Kallas (1878-1956) syntyi kesällä 1878 Viipurin maalaiskunnassa suomalaiseen älymystöön kuuluvaan Krohnin perheeseen. Hänen isänsä kielitieteilijä ja runoilija Julius ja äiti Minna - leski-isän toinen puoliso - olivat molemmat ahkeria kirjoittajia. Isä hukkui, kun Aino oli kymmenvuotias, ja tämän jälkeen Minna-äiti sairastui loppuelämäkseen vakavaan masennukseen.
Kirjailijana jo tuottelias ja arvostettu Aino avioitui 32-vuotiaana häntä kymmenen vuotta vanhemman virolaisen kielen ja kansanrunouden tutkijan ja diplomaatin Oskar Kallaksen (1868-1946) kanssa ja muutti 1904 Viroon. Aviopari asettui asumaan Tarttoon ja sai vuosina 1901-1910 viisi lasta, joista Lembit kuoli vauvana. Vuosina 1922-1934 Aino ja Oskar asuivat Lontoossa, jossa Oskar toimi itsenäistyneen Viron suurlähettiläänä. Neuvostoliiton valloitettua Viron uudelleen 1944 Kallakset pakenivat Ruotsiin, jossa Oskari kuoli 1946. Aino sai takaisin Suomen kansalaisuuden 1950-luvun alussa ja asui viimeiset vuotensa Helsingissä.
Kallasten kesätalo oli yllättävän iso, mutta aika hoitamaton. Vaatimaton kotimuseo oli auki vain sopimuksesta, mutta ikkunasta saattoi kurkistaa sisälle. Luulen että näin sen, mitä sisällä olisi ollut nähtävänä, sillä vain rakennuksen yksi huone on kunnostettu.
Suvemajassa ei itsessään ollut paljoa nähtävää, mutta tulihan hiukan luettua sekä Suomessa että Virossa eläneen kirjailija Aino Kallaksen elämästä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti