Seitsemänvuotias Natalia muutti vuonna 1845 vanhempiensa Carolina ja Gustav Bredenbergin kanssa Tammisaaresta Naantaliin nykyiselle Katinhännän kadulle. He asettuivat asumaan Hiilola-nimiseen puutaloon, johon päärakennuksen lisäksi kuului aitta, tallirakennus ja iso puutarha. Sekä pihalla kasvava komea tammi, jonka lehvistö levittäytyi jo silloin kauniisti sisäpihan suojaksi.
Gustav Bredenberg (1804-1893) työskenteli Naantalissa tullinhoitajana ja raatimiehenä, ja perhe solahti mukavasti kaupungin seurapiireihin. Perheeseen kuului Natalian lisäksi vuonna 1827 syntynyt Emil-poika, mutta perheen muuttaessa Naantaliin Emil eli jo omillaan ja toimi myöhemmin mm. kappalaisena Janakkalassa.
Brendenbergien asettuessa taloksi Hiilola sai nykyisen L:n muotoisen pohjakaavansa, kun kaksi kulmikkain olevaa, aiemmin erillistä parituparakennusta yhdistettiin toisiinsa pienellä lisäkamarilla. Tällöin taloon syntyi kaksi sisäänkäyntiä ja kaksi erillistä siipeä eli salisiipi, jossa oli kaksi salia ja eteisen peräkamari, ja vaatimattomampi tupasiipi, jossa oli kaksi tupaa ja eteisen peräkamari.
Gustav-isä kuoli 1871, jolloin Carolina-äiti oli 69-vuotias ja Nataliakin jo 33-vuotias. Natalia ei mennyt koskaan naimisiin ja eli Hiilolan talossa kuolemaansa eli vuoteen 1924 asti. Isänsä kuoltua nuori nainen asui talossa vielä yli 50 vuotta - ensin äitinsä kanssa ja tämänkin kuoltua enimmäkseen yksin.
Natalialla ei ollut ammattia, vaan hän elätti itsensä vanhempiensa perinnöllä ja vuokraamalla talon huoneita ulkopuolisille. Vuonna 1919 Natalia vuokrasi yhden huoneista vasta perustetulle Naantalin Museoyhdistykselle, joten ensimmäisen vuoden Naantalin museo toimi Natalian hyyryläisenä. Hiilolan sali kävi kuitenkin pian ahtaaksi ja 1920 museo muutti isompiin tiloihin lähistölle.
Natalian kuoltua 1924 Museoyhdistys osti kotitalon ja rakennus puutarhoineen avattiin pian kotimuseona. Vuonna 1980 yhdistys lahjoitti kokonaisuuden Naantalin kaupungille, joka kunnosti rakennukset ja piha-alueen sekä entisöi sisätilat 1800-luvun puolivälin asuun.
Kävin Naantalin museossa viime syyskuussa, mutta silloin oli auki ainoastaan viereinen Humppi-niminen, perusnäyttelyyn keskittyvä rakennus (täällä). Hiilolan porvariskoti on auki vain toukokuusta elokuun loppun, joten kotimuseo jäi silloin näkemättä. Nyt sekin asia tuli korjattua :)
Ja tykkäsin kovasti. Näin vähän, miten porvaristo eli 1800-luvun pikkukaupungissa.
PS. Talon nimi Hiilola juontaa juurensa 1600-luvulta, jolloin talossa asui valtaporvari Sipi Simonpoika Hiilo. Aikoinaan valtaporvari oli porvari, joka kuului porvariston ylimpään luokkaan :)
Pääsisäänkäynti ja lasi-ikkunainen porstua
Kustavilaiset sivusta vedettävä sänky ja vihreä kaappikello
Tupasiiven peräkamari oli sisustettu lastenkamariksi, jonka kalusteet olivat pääosin 1800-luvulta.
Carolina-äidin hajuvesiaski, jonne mahtui kaksi pientä hajuvesipulloa
ja suppilo, jonka avulla pulloja voitiin täyttää, sekä peili.
Carolina ja Gustav Bredenberg sekä keskellä heidän 20-vuotias tyttärensä Natalia vuonna 1858
Pihapiiriä hallitsi valtava, vanha tammi.
Vasemmalla iso aitta ja oikealla piharakennus,
jossa aikoinaan oli talli, navetta ja puuliiteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti