Ainakin henkarit löytyivät

Kadoksissa olleet henkarit (täällä) löytyivät viimein lähes viimeisestä purkamastani muuttolaatikosta. Nyt ne roikkuvat toimettomina ja odottavat ahkeraa mummia, joka määrätietoisen säntillisesti järjestäisi lukemattomiin pussukoihin pakatut (ja rypistyneet) vaatteet paikoilleen :)

Pussukoista ja laatikoista purettujen vaatteiden ja muiden tavaroiden järjestely ”oikeille” paikoille remontoidussa kodissa on työläämpää ja kestää paljon kauemmin kuin alkuun kuvittelin. Kuljetettuani tavarat Vallilan varastosta Punavuoren asuntoon kuvittelin, että kaikki löytävät oman paikkansa nopeasti ja helposti - kuin itsestään. 

Vaan toisin on käymässä. Uuden asunnon säilytystilat poikkeavat (tietenkin) entisestä asunnosta ja kaikki pitää ikäänkuin ajatella uudelleen. Mihin mahtuvat paksut talvitakit, pitkät hameet, saappaat, pyyhepinot, pölynimuri, ämpärit? Ja kaikki se pikkuroina, jota en vaan halua (vielä) panna kierrätykseen. 

Toki tavara taas vähenee entisestään. Toivottavasti saan luovuttua myös sellaisista vaatteista, joista sinänsä tykkään mutta joita en ole käyttänyt kertaakaan enää parin viime vuoden aikana. Edellisessä muutossa luovuin jo kaikista niistä vaatteista, jotka olivat seisseet turhan pantteina yli viisi vuotta. Ainakin pääosin :) 

Mutta kaikki kirjat on paikallaan ja lankakerät löytäneet uuden valtavan rottinkisen pyykkikorin. Uusi paperinatto oman paikkansa Aallon pöytäryhmän alta. Ja Lontoontytön vuosia sitten Lahdessa maalaama kelta-musta taulu - ehdoton lempparini - odottaa seinään kiinnittämistä. 

Paljon muutakin toki odottaa sitä ahkeraa mummia. Mutta asuntoni on jo mukavan asuttava - ja Ihana. Ilman ahkeraa mummiakin :)

Rakastan Lontoontytön maalaamaa vanhaa taulua ja Woodnotesin uutta paperimattoa.