Työvuosien jälkeen olen syönyt harvoin ravintoloiden joulupöydissä. Viimeksi tämä tapahtui viisi vuotta sitten, kun joulun aluspäivinä veimme Ukin kanssa Äitimuorin ja Poikakaverin herkuttelemaan Kalastajatorpan Pyöreään saliin (täällä).
Tänä vuonna teimme sen toistamiseen, ja tällä kertaa ruokaseuranamme olivat Opiskelijatyttö ja hänen Miesystävänsä. Valitsin paikaksi turkulaisen ravintola Smörin - ensinnäkin koska Opiskelijatyttö asuu Varsinais-Suomessa eli Naantalissa ja toisekseen koska edelleen muistan herkullisen lounaan, jonka söin siellä syksyllä 2017 (täällä). Tämän jälkeen en ole Smörissä käynyt, mutta maukas muisto ei ole haalistunut :)
Smörin ravintolasali oli aika vaatimaton - jopa vähän kolkko, kuten jo 2017 kuvailin (täällä), mutta silti tykkäsin siitä. Palvelu oli toimivaa ja mukavaa, vaikka tarjoilijaksemme sattui nuori nainen joka kertoi olevansa aloittelija, eikä osannut vastata moneenkaan ruokaa koskevista kysymyksistämme. Mutta hänelle kunniaksi, hän kävi hymyssä suin etsimässä vastauksia - joko kysyen kollegoiltaan tai googlaamalla netistä, kuten itse kertoi.
Ravintolan joulumenu alkupaloineen, pääruokineen ja pikkuisine ”jälkkäreineen” oli hyvä, muttei loistava. Loistavaa sen sijaan oli se, että alkupalat tuotiin annoksina pöytään, jossa ruokailijat jakoivat ne. Eli ei ollut perinteistä alkuruokabuffettia, josta jokainen ruokailija kävisi itse yksitellen täyttämässä lautasensa. Kymmenestä alkupalasta ehdottomasti parasta oli itsetehty ja lämmin saaristolaisleipä - superherkkua - sekä upea notkistettu voi ja savustetut punajuuret lisukkeineen. Ja oikeastaan oivia olivat kaikki muutkin lisukekastikkeet.
Pääruoan sai valita kolmesta vaihtoehdosta, joista minä valitsin Per Lanzonin tapaan valmistetun taimenen. Kala-annokseni oli taivaallisen kaunis, ja aika hyvä - ehkä noin 9- :) Muut valitsivat fasaaniwallenbergin eli fasaanista valmistetun pihvin. Opiskelijatyttö ja Miesystävä tykkäsivät, mutta kriittisestä Ukista pihvi oli liian kuiva. Tosin hän oli lukenut huonosti menun, ja oli odottanut toisin valmistettua fasaania. Eli oma vika :)
Per Janzon (1844-1889) on muuten ollut ruotsalainen oopperalaulaja, jonka mukaan väitetään nimitetyn useampikin ruokalaji, joista yhden väitetään olevan Janssonin kiusaus. Herra taitaa olleen aika herkkusuu. Tosin meidän humoristinen tarjoilija huomautti, että menussa Janzonin nimi on ”hipsuissa”, eikä ravintolan annos ehkä vastaa oopperalaulajan 1800-luvulla valmistamaa lohikalaa.
Ihana iltapäivä. Hyvää ruokaa ja mukavaa juttuseuraa - sain tietää monia uusia asioita suurperheemme uusimmasta jäsenestä. Tervetuloa perheeseemme :)
Osa herkullisista alkupaloista, joita leivän ja perunan lisäksi oli peräti kymmentä eri sorttia.
Kotimaista taimenta ”Per Janzon”, kyssäkaalia ja kirjolohen mätiä
Hiukka tylsä jälkkärilautanen juustoineen ja makeisineen jaettavaksi neljälle.
Poistuimme tyhjentyneestä ravintolasta, sillä olimme viimeiset asiakkaat ennen joulua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti