perjantai 22. joulukuuta 2023

Äiti, minä ja Muru


Olimme keskiviikkona laulamassa joululauluja Äitimuorin ja Jussin luona Tapiolassa. Tänä vuonna mukaan pääsivät minun ja Murun lisäksi Opiskelijatyttö, Juniori ja Siskon tyttö puolivuotiaan pikkutyttönsä kanssa sekä muusikko-Veljeni kitaroineen ja joululauluvihkoineen. Sisko oli flunssassa eikä omaksi eikä meidän muiden harmiksi päässyt mukaan. 

Toisin kuin vielä viime vuonna Äitimuori ei jaksanut laulaa mukana, mutta väliin hän tavaili tuttujen laulujen sanoja huulet äänettömästi liikkuen. Mutta jaksoi kuitenkin istua kanssamme lähes tunnin. 

Istuin Äitimuorin vieressä ja väliin hän tarttui tiukasti ja lämpimästi kädestäni. Ja siinä me kaksi mummia istuimme rinnakkain toistemme läheisyydestä nauttien. Laulaen, laulua kuunnellen ja menneitä jouluja muistellen. Jouluja, joiden joukkoon mahtuu niin iloisia ja riehakkaita lapsiperheen jouluja kuin myös hieman tummempia joulun aikoja.

Oli hyvä istua käsi äidin kädessä rakkauden virratessa välillämme. Ja kuunnella Velipojan komeaa lauluääntä ja taitavaa kitaran soittoa. 

Ja nähdä, että lapsemme ja lapsenlapsemme tykkäsivät laulaa kanssamme :)

Äiti 95v

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tunnelmallinen ja hauska hetki huolimatta siitä, että useat suomalaiset joululaulut ovat aika surumielisiä :) Terv InnaVaara

      Poista
  2. Oi Anni, miten hieno tunteroinen teillä oli. Laulu yhdistää hienosti ihmisiä, tuo hyvän mielen. Pystyin hyvin kuvittelemaan teidät pöydän ympärille, tunnenhan osan teistä Äitimuoria myöten.
    PS kuorolaulukoulu Raakkujat aloittaa 6.2.2024. MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, miten paljon ikäännyttyäni itse osaan vastaanottaa äitini antamaa rakkautta. Ja varmaan äitinikin on vanhentuessa oppinut ilmaisemaan sitä avoimemmin sekä kosketuksin että sanoin. Ja se tuntuu minusta tosi hyvältä - ja uskon että tunne on molemmin puolinen. Hyvää Joulua Sinulle, MK

      Poista