Malagan makuja

Pääkadun joulukoristeet aamulla

Kävin eilen Ukin kanssa Malagassa, ja me molemmat ihastuimme kaupunkiin. Matkustimme Fuengirolasta Malagan keskustaan taksilla - emme junalla (tren/trenfe) - säästääksemme Ukin kipeitä jalkoja. Tämä olikin - mukavuuden lisäksi - lähes ainoa hyöty pirssikuljetuksesta, sillä aikaa se ei säätänyt yhtään (lukuunottamatta kävelyä asemille) - tosin eläkeläisenä ja lomalaisena ajasta ei ole pulaa :) Matka nimittäin kesti niin junalla kuin autolla noin 45 minuuttia. Taksin hyödyksi voi tosin laskea myös sen, että nykyään Aurinkorannikon junat pakkaavat kuulemma olemaan usein harmillisen täysiä. 

Miinuksen puolelle taas meni matkan hinta. Taksilla matka maksoi noin viisi kertaa enemmän kuin junalla. Kaksi henkilöä junalla olisi kustantanut noin seitsemän euroa, kun kaksi henkilöä taksilla oli peräti noin 45 euroa.  

Taksin käyttö säästi kuitenkin merkittävästi Ukin kipeitä jalkoja, joten hänelle ja jaloille säästyi näin enemmän puhtia Malagassa kävelyyn. Vältyimmehän mm. noin kilometrin kävelymatkalta Malagan Centro Alameda -rautatieasemalta vanhaan kaupungin keskustaan ja takaisin :) Tällä järjestelyllä pärjäsimme kaupunkiretkellä jopa yllättävän hyvin. Saavuimme taksilla kaupunkiin ennen puolta päivää, ja sukkuloimme vanhassa kaupungissa iltaan - lähes kahdeksaan - asti. Ja lopuksi taksilla takaisin majapaikkaan.

Taksi jätti meidät Katedraalille, jossa piipahdimme nopeasti sisällä. Kirkko oli valtava ja sisältä hurjan korkea. Sisällä oli ainakin parikymmentä eri pyhimyksille omistettua isoa alttaria, jotka ei-katoliselle eivät kertoneet paljon mitään. Ei yhtään minun juttuni. Ulkopuolelta kirkko oli kaunis ja ylväs, ja kirkko tai ainakin sen torni näkyi laajalle vanhan kaupungin kapeiden kujien päähän. Asia, johon myös edellisellä Malagan vierailulla vuonna 2019 ihastuin (täällä), ja yllätykseksi minä jopa valokuvasin katedraalia täsmälleen samalta kujalta :)

Jos kirkko ei minua puhutellut, niin sitäkin enemmän tykästyin rakennuksen vieressä olevaan vehreään ja geometriseen puutarhaan. Ja puutarhan (osin levien valtaamiin) vesialtaisiin ja lukuisiin kyyhkysiin. Muutenkin Malagassa tunnuttiin antavan paljon tilaa puutarhoille ja puistoille - sekä penkeille. Puhumattakaan kahviloista ja ravintoloista. 

Malagan ruoka - se oli joka paikassa yhtä hyvää. Päivän aikana ehdimme kaupunkikävelyn lomassa pysähtyä syömään kolmeen eri paikkaan :) Ensin myöhäiselle aamiaiselle, jolloin söimme röykkiön ohuita ja rasvareunaisia Iberico-kinkun siipaleita paahdetun sämpylän päällä. Herkullista. Seuraavaksi jaoimme annoksen paistettuja katkarapuja istuessamme yli satavuotiaan El Jardin -ravintolan ulkopöydässä, josta oli suora näkymä katedraalin kauniiseen puutarhaan. Herkullista. Ja viimeiseksi pysähdyimme keskustan pikkukujalla olevassa osteribaarissa, jossa minä tilasin sinisimpukoita ja Ukki söi paikallisesta kalasta valmistetun kauniin kalatartarin, ja jälkkäriksi jaoimme Creme bruleen. Ja taas - Herkullista. 

Kaikki ruokapaikat valikoituivat sattumalta. Kun nälkä tai väsymys yllätti, poikkesimme lähes ensimmäiseen vastaan tulleeseen kuppilaan tai ravintolaan. Tällä otoksella tuntuu, että Malagassa ei saa muuta kuin herkullista ruokaa :)

Katedraalin torni pilkotti talojen takaa.

Yksi Katedraalin kymmenistä pyhimysalttareista oli omistettu

Pyhälle Turibiukselle Liebanasta (Santo Toribio de Liebana)

Katedraalin viereistä kaunista puutarhaa 

Iberico-kinkkua ja tomaattimurskaa aamiaisleivällä

Sinisimpukoita (Mejillones) osteribaarissa

Maailman paras Creme brulee upeasti rapsahtavalla sokerikuorella :)

Pääkadun joulukoristeet iltavalaistuksessa