En ole koskaan kokenut Kalastajatorpan joulupöytää. Ja koska Äitimuori ei enää jaksa tulla maistelemaan jouluherkkuja tunnin ajamatkan päässä olevalle mökillemme, päätimme Ukin kanssa viedä Muorin Poikakavereineen herkuttelemaan kanssamme Kalastajatorpalle.
Lounas Torpan kuuluisan pyöreän salin joulubuffeesta kuulosti herkulliselta - ja sitä se olikin. Kaikkea mahdollista jouluhyvää löytyi joka makuun - kalaisista alkupaloista luumukiisseliin ja suklaakonvehteihin. Etenkin niin lanttu-, porkkana- kuin imelletty perunalaatikko olivat - yllättäen -tosi hyviä. Olen erittäin ronkeli joululaatikoiden suhteen, joten ”tosihyviä” on paljon sanottu. Myös jälkkäripöytä oli makuuni - löytyi jopa hyviä, ei niin jouluisia lakritsipallosia.
Kaunis pyöreä sali oli tilana juhlava, eikä mikään hehtaarihalli. Mutta. Nautinnollista ruokailuhetkeä häiritsi yllättäen jollain selittämättömällä tavalla se, että suurin osa joululounaan nauttijoista tuntui olevan firmojen tai muiden työyhteisöjen kymmenhenkisiä porukoita. Tilanteen ja seurustelun erityisyys ja yksilöllisyys ikäänkuin jäi heidän luomansa fiiliksen alle. En aiemmin ole ajatellut, että ”työfiiliksellä” syöminen ja seurustelu eroaisi ravintolassa ystävien ja/tai sukulaisten kanssa herkuttelusta ja juttelusta - ja että se värittäisi ruokailutilan yleistunnelmaa ja ikäänkuin jäisi väreilemään ilmaan.
Kolmen aikaan työporukat katosivat kuin taikaiskusta, ja jäimme parin muun pienen pöytäseurueen kanssa lähes tyhjään ravintolasaliin. Mutta tyhjyyskään ei tuntunut kivalta. Kalastajatorpan arkipäivän joululounas taitaa sopia paremmin businessväelle kuin eläkeläispareille...
Nämä ovat omia tuntojani, enkä usko että tilanne häiritsi muuta pöytäseuruettamme. Ja minäkin toki nautin sekä ruoasta että seurasta...
Ihanalta näyttää joulupöytä! Hyvää joulunaikaa!
VastaaPoistaKiitos Maija - hyvää Joulua sinnekin! Joulupöytä oli hyvä ja löytyi paljon mautittavaa.
Poista