Epätasaisia mukulakiviä ja kasapäin jouluvaloja. Joenrannassa pieni ja tyhjä, mutta kodikas ja lämmin Cafe Cellar (täällä), jossa aloitimme illan punaviiniglögeillä. Mäen päällä upeasti valaistu kivikirkko, jossa kuuntelimme ilmaiseksi tunnin verran kirkkokuoron esittämiä heleitä joululauluja - plussana neljä siroa tanssiopistolaista, jotka tanssivat täpötäyden kirkon keskikäytävällä.
Joen toisella töyrällä Näsin kartano, jossa ihastelimme Jukka Rintalan käsittämättömän kauniita ja taidolla valmistettuja iltapukuja. Kirkkopihan reunassa kaksikerroksinen ravintola SicaPelle (täällä), jossa herkuttelimme kuuden ruokalajin illallisella.
Tätä kaikkea oli jouluun valmistuva Porvoo, jossa olin yöretkellä Opiskelijatytön ja Suomessa joulua viettävän Lontoontytön kanssa. Harvoin on ilta mennyt niin nappiin. Hurmaannuimme kaikki sekä Rintalan juhlapukujen upeista väreistä, Kellaribaarin ”salakapakkamaisuudesta” että Tuomiokirkon korkeuteen kohottavista holveista.
Ja pisteenä iin päälle oli SicaPelle, jossa ei löytynyt mitään valittamista. Herkuimmalta maistuivat lempeä kukkakaali spelttirisoton kanssa ja ennen varsinaista jälkiruokaa tarjoiltu vahva tryffelijuusto, joka melkein vei kieleni. Jopa epämukavalta näyttänyt matala sohva osottautui mukavaksi ja rennoksi istuimeksi kolmetuntisen dinnerin ajaksi. Ravintolan nimi tulee muuten porvoolaisen kuvanveistäjä Ville Vallgrenin (1855-1940) lemmikkiporsaasta Sikapellestä :):)
Ainoa pikkumiinus retkessämme oli hotelli, jonka varasin liian myöhään. Keskustasta löytyi vapaita huoneita enää hotelli Seurahovista (täällä), joka aikoinaan rakennettiin 1950-70 -luvuilla mainetta niittäneen, Vuoristojen omistaman hotelli-ravintola Seurahuoneen tilalle. Seurahovi oli makuuni liian hajuton, mauton ja ”laatikkomainen”, mutta onneksi superrauhallinen ja aamupalakin menetteli.
Hotellia lukuunottamatta Porvoo antoi parastaan...
Jukka Rintalan juhlapukuja
Sicapellen spelttiä ja kukkakaalia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti