Päivä Porvoossa

Jos ilta Porvoossa oli ihana (täällä), niin päivä Porvoossa oli pakahduttava ja täynnä jouluhössötystä. Sattumalta olin nimittäin valinnut kaupunkilomamme ajankohdaksi viikonlopun, jolloin kulttuuri- ja kongressikeskus Taidetehtaassa (täällä) järjestettiin perinteiset joulumarkkinat. Ja sehän sopi meille. Vaikka en olekaan erityinen jouluihminen, niin kerran vuoteen katselu ja kiertely jouluihmisten ja -tavaroiden keskellä on ihanaa. Ja Taidetehdas sopi tähän tarkoitukseen kuin nenä päähän :):) Paljon hyväntuulisia ja keskustelunhaluisia myyjiä, joista monet olivat tulleet kauempaakin ja esittelivät pääosin itsevalmistamiaan tuotteita laidasta laitaan. Väkeä oli valtavasta, mutta sekään ei kiertelyä pahemmin haitannut.

Vanhaan kaupunkiin palattuamme kiertelimme hetken jouluisia kujia, kunnes nälkä ajoi meidät ruokapaikan hakuun. Se osottautui enemmän kuin ongelmaksi. Väkeä oli valtavasti liikkeellä ja lähes kaikkiin keskustan ravintoloihin oli pitkä jono. Inhoan ravintolaan jonottamista, mutta tyttärteni huumorilla selvisin.

Lopulta istuin Rihkamakadun meksikolais-saksalaisessa Zum Beispiel -ravintolan (täällä) takahuoneessa vauvaperheiden keskellä maistellen munakoisoburgeria, joka ei ihan mätsännyt makuuni. Mutta hälystä huolimatta palvelu pelasi, viineissä jaksettiin neuvoa ja ympäristö oli kiva. Ja seura mitä parhain - eli loppujen lopuksi ei valittamista. Paitsi jonot... Niitä riitti sisäänpääsyjonon jälkeen niin ruokaa tilatessa, lisäketsuppia hakiessa kuin ruokia maksaessakin. Jonoja, jonoja ja vielä kerran jonoja.

Jotain hyvää jonoista: Lisäketsuppijonossa edessäni oli kaunis nainen, joka tummilla isoilla silmillään tuijotti minua aikansa, kunnes kysyi: ”Oletko Anni? Olen Tuire.” Aina rohkea Tuire. Asuimme lapsuudessa viereisissä taloissa Kulosaaressa, ja viimeksi olemme nähneet kun minä olin 15- ja hän 10-vuotias. Uskomatonta että hän tunnisti minut. Loppujonotus kuluikin siivillä hämmästellen ja muistellen.

Auringon laskiessa ja päivän hämärtyessä näimme upean luonnon näytelmän, jonka ikuistaminen kännykkäkameralla ei onnistu. Kaksi valtavaa kottaraisparvea tanssi taivaalla useita kymmeniä minuutteja muodostaen jatkuvasti vaihtelevia kuvioita, ympyröitä ja ketjuja. Edestakaisin liikkuen lentäen vaihtuvissa kurinalaisissa muodistelmissa, joiden tummuusaste vaihteli valosta riippuen - kuin mustavalkoiset revontulet. 

Upea päätös upealle päivälle. Kiitos Porvoo ja Tyttäreni - toitte iloa ja lämpöä elämääni!