Kirkko omin voimin

 William Lönnbergin (1887-1949) maalaama alttaritaulu vuodelta 1937

Elokuun lopussa kävelin Kulosaaressa, jossa asuin nuoruuteni ja jossa äitini - isäni kuoltua 1984 - asui vuoteen 2012 asti (täällä). Minulla on Kulosaaresta paljon hyviä muistoja. Yksi parhaimmista liittyy Kulosaaren kirkkoon, jossa minut vihittiin avioliittoon Ukin kanssa toukokuussa 1980.

Tämän jälkeen vihkikirkossa on tullut vierailtua harvoin. Muistan olleeni siellä isäni siunaustilaisuudessa heinäkuussa 1984, joskin siitä on hyvin hataria muistoja. Ja olin myös appiukkoni siunaustilaisuudessa keväällä 1981, mutta siitä en muista mitään. Outoa…tai sitten ei. 

Arkkitehti Bertel Jungin (1872-1946) suunnittelema kirkko valmistui 1935 saaren korkeimmalle kalliolle Vapaamuurarinvuorelle - neljä vuotta arkkitehti Armas Lindgrenin (1874-1929) suunnitteleman kellotapulin jälkeen. Kirkon sisustuksen suunnitteli Lindgrenin vävy, kuvataiteilija ja sisustusarkkitehti Antti Salmenlinna (1897-1968). Hänen ideoitaan olivat mm. sisäkaton palkit ja niiden väliset vaaleat maalaukset, sisälattian kauniisti kuvioitu tiilipinta, urkulehterin kaide koristeineen sekä sisäänkäynnin yläpuolen neliapilan muotoinen ikkuna.

Salmenlinna suunnitteli myös elämän puuta kuvaavan herkän vihkiryijyn. Ryijy on edelleen käytössä :) Sitä säilytetään sakastin seinällä, mutta vihkimisen ajaksi se voidaan asettaa lattialle alttarin eteen. Kirkon muut tekstiilit, kuten alttarivaatteet, uusittiin 2009 jolloin ne suunnitteli tekstiilitaiteilija Kaija Poijula (s.1963). 

Sekä Jung että Lindgren asuivat kumpikin Kulosaaressa ja molemmat myös haudattiin Kulosaaren hautausmaalle (täällä). Kulosaaresta löytyy edelleen sekä Armas Lindgrenin että Bertil Jungin tie - ja lisäksi Bertil Jungin aukio. Kulosaaren kirkko, sen sisustus ja alkuperäinen esineistö olivatkin pääosin saarelaisten ja heidän sukulaistensa suunnittelemia. Yhteistyöllä ja omin voimin tehty kirkko. 

Kaunis, pieni kirkko, joka vihkitilaisuudessani yli 40 vuotta sitten tuntui paljon suuremmalta. Kirkkosaliinhan mahtuu istumaan vain 170 ihmistä. Häissämme vieraita oli kuutisen kymmentä, eikä tyhjää tilaa kuitenkaan jäänyt liikaa. 

Sopusuhtainen ja levollinen tila, jossa oli hyvä muistella 28-vuotiasta nuorta Innaa, joka vasta Helsinkiin takaisin muuttaneena, rakastuneena ja innostuneena - tapansa mukaan - lupautui avioliittoon Oulussa tapaamansa kulosaarelaisinsinöörin kanssa. Ja sitä Innaa, joka kolme vuotta myöhemmin, kahden pikkutytön äitinä hyvästeli alle 60-vuotiaana kuolleen isänsä. Kulosaarelaisinsinööri vierellään - onneksi.  

Mietiskelyä ja muistelua nuoruuden maisemissa - terapeuttista toimintaa seiskakymppiselle mummille :) 

Oikealla Antti Salmenlinnan suunnittelema lasimosaiikki.

Peräseinän kipsiveistokset ovat Sigrid af Forselles (1860-1937) tekemiä.

Forselles oli yksi Suomen ensimmäisiä naiskuvanveistäjiä.

Hänen perheensä asui Kulosaaressa, mutta itse hän asui pääosan elämästään Ranskassa ja Italiassa. 

Elämän puu -vihkiryijy vuodelta 1935. Kuva kopioitu Kulosaaren kirkon esitteestä (täällä).

Italialaishenkinen kellotapuli valmistui 1931

Kulosaaren vaaleanpunainen kirkko elokuussa 2023.