Tykkään kävellä hautausmailla. Monenlaisilla hautausmailla, mutta etenkin rauhallisilla ja pienillä, ehkä vähän syrjäisilläkin. Mutta kaikki käy :) Väliin vain vaeltelen omissa ajatuksissani, mutta usein yritän mm. tavata vainajien nimiä hautakivistä ja mitä muuta tietoa niihin on kulloinkin kaiverrettu. Mitä vanhempi hautakivi, sitä enemmän siihen on usein kirjattu tietoja.
Lontoossa huomasin, että tyttäreni Lontoon kodin ja minun airbnb-huoneeni lähellä Stoke Newingtonissa oli yksi Lontoon seitsemästä ns. puutarhahautausmaasta - Abney Park Cemetery. Joten toisena matkapäivänäni - pilvisenä sunnuntaiaamuna - suuntasimme sinne.
Minä innoissani, Lontoontyttö vähemmän innoissaan: ”Oikeastaan inhoan hautausmaita.” Kun tyttäreni kuitenkin lähti seurakseni, halusin ”hyvittää” sen hänelle, ja siksi tällä kertaa tutkin hautoja vain lyhyen aikaa ja pieneltä alueelta :) Toivoen, että pääsen sinne vielä joskus toiste…
Lyhyenä aikana Abney Park Cemetery ehti kuitenkin lumota minut ja oli kaikkinensa positiivinen yllätys - vähän myös Lontoontytölle. Hän näyttää minulle sellaista Lontoota, jonne en itse löytäisi, ja väliin minä yllätän hänet oudoilla nettilöydöilläni :)
Abneyn hautausmaalla kiertely oli kuin viidakossa olisi kävellyt. Kauniissa ja jännittävässä viidakossa, jossa ei tarvinnut pelätä eikä jännittää :) Ainoastaan nauttia villiintyneestä luonnosta, sammalten peittämistä hautakivistä sekä vanhoista ja usein päättömistä patsaista, joihin oli ikuistettu ihmisiä, eläimiä, enkeleitä. Ja linnunlaulusta.
Törmäsin mm. mielenkiintoiseen, pieneen hautakiveen, johon oli kaiverrettu outo teksti: In the memory of Eric the Punk - Stokey’s finest Dog-walker - 2015. Yritin netistä etsiä, kuka hautaan olisi haudattu. Ilmeisesti se on kuitenkin julkinen salaisuus, sillä netissä kyllä ihmeteltiin asiaa, mutta ilman vastausta.
Abney Park Cemetery ja kuusi muuta ns. puutarhahautausmaata (Garden Cemeteries) perustettiin 1800-luvulla, kun Lontoon väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti yhdestä miljoonasta yli kuuteen miljoonaan. Tällöin myös kaupungin keskustan kirkkojen ympärillä olevilla hautausmailla loppui tila ja viranomaiset määräsivät, että kaupungin ympäristön kartanoiden tuli perustaa hautausmaita yksityisiin puistoihinsa.
Näin hautausmaa raivattiin myös Sir Thomas Abneyn (1640-1722) toisen vaimon Maryn (1676-1750) perimän kartanon (Abney House) puistoon vuonna 1840. Mary Abney oli kiinnostunut puutarhan hoidosta ja hänen ansiostaan Abneyn hautausmaalla kasvaa edelleen yli 2500 kasvilajia. Hautausmaan perustamisen aikoihin jo pitkään leskenä elänyt Lady Abney muutti asumaan vauraan perheensä toiseen kartanoon ja pian tämän jälkeen Abney House purettiin. Mutta nimi jäi elämään…
Vuosien 1840-2000 aikana Abneyn hautausmaalle on haudattu yli 200 000 vainajaa. Ja ymmärtääkseni hautausmaan uudempiin osiin heitä haudataan edelleen, joskaan en ole varma. Hautausmaan keskellä on toimiva, 1800-luvulla rakennettu ja viime vuosina restauroitu kappeli, joka tosin jäi minulta näkemättä.
Hautausmaa-fanille oli kiintoisaa ja antoisaa vierailla - vaikka vain lyhyesti - Abney Park Cemeteryssä. Vaikkei se ollutkaan pieni eikä syrjäinen, vaan suuri ja keskellä Suur-Lontoota :)
PS. Muille hautahöpsöille lukuvinkiksi A guide to London’s Marnificent Seven cemeteries (täällä).
Eric the Punk - koiran ulkoiluttajan hautakivi
Tämä muistuttaa paljon Berliinin vanhaa juutalaista hautausmaata, sammalta muratteja, vihreää ja varjoisaa.
VastaaPoistaHuomenta Marjatta. Luulen, että tämäntapaisia vanhoja hautausmaita löytyy monista Euroopan vanhoista suurkaupungeista, kunhan niitä osaa etsiä. Terv InnaVaara
PoistaTäällä toinen hautausmailla kulkija! Ne ovat niin mielenkiintoisia! Terkuin Blyygi Blumsteri
VastaaPoistaSamassa veneessä ollaan :) Terv InnaAnni
PoistaSamoin, tykkään myös kävellä hautausmailla. Varsinkin matkustaessa on mukava tutustua erilaisiin hautausmaihin. Varsinkin vanhemmat haudat ja kivet ovat yleensä upeita. Holviaukollinen hautakivi olisi meillä nyt etsinnässä, jonne saa kynttilän sisälle.
VastaaPoista