Kävin taas lauantaina Didrichsenin museossa Kuusisaaressa ja toistamiseen Rafael Wardin näyttelyssä (täällä). Tällä kertaa Esikoisen ja hänen kolmen poikansa kanssa - ja neljäntenä mukanamme oli vielä vanhimman eli 12-vuotiaan pojan koulukaveri.
Tällä kertaa kiertelin pääasiassa rakennusta ympäröivää kaunista puutarhaa - Murun kanssa. Ihastelin hyvin kasvavia ja hienosti hoidettuja rodopuskia, joita oli etenkin talon rannan puoleisella rinteellä. Ja nuppujakin lähes joka oksassa. Kateeksi kävi :)
Ensi kertaa tutustuin puutarhassa olevaan hautaan, jossa lepää talon entinen isäntäpari Gunnar Didrichsen (1903-1992) ja Marie-Louise Didrichsen (1913-1988), joista enemmän juttua vanhassa postauksessani (täällä). Hautakivi on kuvanveistäjä Arvo Siikamäen (s.1943) Tyhjä hauta -niminen veistos vuodelta 1985. Hautaa koristaa myös nuorehko tammi, jonka oksat kaartuvat suojelevasti haudan ympärille. Rauhallinen lepopaikka omassa puutarhassa meren rannalla.
Museossa piipahdin aika nopeasti yrittäen pysyä hätäisten nuorten miesten matkassa :) Kymmenvuotias totesi minulle viisaasti: ”Nää on maalauksia, jotka näkee paremmin kaukaa kuin läheltä.” Ja totta - Wardin kuvista löytää aina uutta, kun siirtyy etäämmälle tai sivummalle. Yllättäen saattaa hahmottaa uusia kasvoja tai outoja värisävyjä.
Wardin maalausten edessä oli ruuhkaa, joten jäin tutkimaan galleriahuoneen ikkunan edessä olevaa veistosta. Ilmavaa pronssiteosta, jota en aiemmin ole museossa huomannut. Ihastuin veistoksen jännittävään pintaan, sen pehmeisiin ja pyöreisiin muotoihin sekä sen ”veistoksellisuuteen”. Tykästyin tosi paljon tuohon brittiläisen Barbara Hepworthin (1903-1975) Curved form with inner form -nimiseen teokseen.
Minusta taisi kerralla tulla Hepworth-fani :) Eli veistoshurmokseni pahenee…
Rafael Wardi: Valkoinen talo, 2003
Barbara Hepworth: Curved form with inner form - anima, 1959
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti