Lontoon Royal Academy of Art -taideakatemian galleriatiloissa on parhaillaan maailmankuulun performanssitaiteilijan Marina Abramovicin retrospektiivinen näyttely. Hän oli Lontoontytön uran alussa yksi tytön lempitaiteilijoista, joten käydessäni Lontoossa halusin tutustua Abramovicin näyttelyyn. Ja tyttäreni lähti mukaani, vaikka hän oli jo kertaalleen ehtinyt nähdä näyttelyn.
Sinänsä idea performanssitaiteilijan retrospektiivisestä näyttelystä tuntui oudolta. Ja sitä se olikin, sillä useimmista Abramovicin 50-vuotisen uran aikana esittämistä kymmenistä teoksista Lontoon näyttelyssä kerrottiin vain sanallisesti ja/tai näytettiin niistä valokuvia tai videota. Taikka vaihtoehtoisesti näyttelytiloissa toteutettiin - in live - toisten (nuorempien) taiteilijoiden uudelleenesityksiä Abramovicin aiemmin itse esittämistä performansseista.
Edellisestä - toisinto valokuvina ja videopätkinä - esimerkkinä oli Abramovicin uran yksi tunnetuimmista teoksista nimeltään The Artist in Present, joka esitettiin New Yorkin Modernin taiteen museossa vuonna 2010. Siinä Abramovic istui 2,5 kuukautta liikkumatta ja puhumatta kaikkina museon aukioloaikoina tuolilla keskellä museota. Parin metrin päässä taiteilijasta oli tyhjä tuoli, jolla kuka tahansa saattoi istua haluamansa pituisen ajan. Näin tästä aikoinaan tv-dokumentin, ja ihastuin tuolloin kovasti esityksen ideaan.
Lontoossa yksi näyttelyhuone oli omistettu kyseiselle teokselle. Kaksi ja puoli kuukautta alkujaan kestäneestä performanssista Lontoon näyttelyssä kerrottiin kirjallisesti teoksen ydin ja näytettiin siitä valokuvia ja lyhyitä videoita. Lisäksi Lontoossa näyttelyhuoneen seinille oli ripustettu pari sataa valokuvaa osasta niiden ihmisten kasvoista, jotka 13 vuotta aikaisemmin olivat New Yorkissa istuneet Abramovicia vastapäätä.
Aika tylsää, vaikka joissakin kasvojen still-kuvissa näkyi esim. kyyneleitä. Etenkin kun vertaa alkuperäiseen performanssiesitykseen, joka varmasti koetteli silloin 64-vuotiasta taiteilijaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja vaikutti - niin uskon - vahvasti myös museovieraisiin - sekä tuolissa istujiin että performanssia paikalla seuranneisiin ihmisiin.
Jälkimmäisestä - sijaistaiteilijoiden käytöstä - Lontoon näyttelyssä esitettiin esimerkiksi performanssi, jossa erään näyttelyhuoneen ovella seisoi kaksi alastonta ihmistä - mies ja nainen. He seisoivat toisiaan vastapäätä toistensa silmiin tuijottaen, alle puolen metrin päässä toisistaan. Huoneeseen haluavien näyttelyvieraiden oli yksitellen pujoteltava näiden kahden alastoman välistä. Alastomat ihmiset eivät hievahtaneet, puhumattakaan että he olisivat antaneet tilaa välistään kulkijoille.
Useimmat galleriavieraista osallistuivat tähän performanssiin ja puikkelehtivat kahden alastoman ihmisen välistä - tissejä tai pippeliä hipoen. Niin myös minä. Huoleni oli lähinnä se, että en astuisi jykevillä lenkkareilla hentojen taiteilijoiden varpaille. Liekö yritin keskittyä muuhun kuin outoon alastomuuteen :)
Kumpikin edellä kerrottu olivat vain esimerkkejä, sillä kumpaakin lajia Lontoon näyttelyssä oli useita. Sekä pitkien alkuperäisten performanssiesitysten lyhyitä videopätkiä että sijaisnäyttelijöiden suorittamia uusintaesityksiä.
Marina Abramovic syntyi 1946 Belgradissa - silloisen Jugoslavian ja nykyisen Serbian pääkaupungissa. Nykyään 77-vuotias taiteilija asuu ja työskentelee New Yorkissa. Lähes koko uransa Abramovic on tehnyt pitkiä ja vaativia performansseja usein yksin ja väliin kumppanin kanssa. Useimmat hänen esityksistään ovat vaatineet äärimmäistä ruumiillista ja henkistä kestävyyttä ja koetelleet inhimillisen kestävyyden rajoja. Monissa on ollut myös fyysistä väkivaltaa, lähinnä taiteilijaa itseään kohtaan.
Lontoon näyttelyssä sai jonkinlaisen käsityksen, millaisia Marina Abramovicin teokset ovat olleet ja mitä ne ovat vaatineet taiteilijalta. Silti en näyttelyssä oikein saanut kosketusta taiteilijan ilmeisen merkittäviin töihin.
Jäi hämmentynyt olo. Ehkä se on aina ollut yksi Marina Abramovicin tavoitekin….
Chair for Human Use with Chair for Spirit Use, 2012
Video sulavista jääpuikoista taiteilijan kasvoilla
Five Stages of Maya Dance, 2013/2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti