Taiteilija valokuvattuna Villa Reiren ateljeessa. Vasemmalla on puolalaisen
Paul Schultzin (1875-1945) muovaama terrakottapää taiteilijan kaksivuotiaasta Mana-tyttärestä.
Villa Gyllenbergin galleriasalissa Kuusisaaressa on esillä suomalaisen taidemaalarin Werner von Hausenin (1870-1951) maalauksia - noin 80 maisemaa, asetelmaa ja muotokuvaa. Ja yllättävän monta taiteilijan omakuvaa, joista aina innostun :)
Esitekstin mukaan von Hausenin teokset saivat aikanaan ”viileän vastaanoton suomalaisilta taidekriitikoilta” ja jäivät vuosikymmeniksi yleisöltäkin unohduksiin. Syynä epäsuosuosioon pidetään sitä, että taiteilija kuului 1900-luvun alun antimodernisteihin, ja pyrki luomaan ”taidetta, joka ei seuraisi muodin vaihteluja vaan säteilisi pysyvää ja ikuista rauhaa”.
Werner von Hausenin maisemat ja asetelmat olivatkin lempeitä ja seesteisiä. Ihan kiva niitä oli katsella, mutta ne eivät hurmanneet minua. Ennemmin minua kiinnosti taiteilijan elämä sekä siitä kertovat maalaukset ja esillä olleet valokuvat. Näinhän minulle usein käy, että taidetta enemmän - tai sen ohella - kiinnostun sitä luoneista ihmisistä ja heidän elämänpoluistaan :)
Werner von Hausen syntyi 1870 pankinjohtajan poikana Helsingissä. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, josta myöhemmin tuli Ateneum, ja teki aikalaistaiteilijoiden tapaan lukuisia opintomatkoja Ranskaan, Italiaan, Alankomaihin ja Egyptiin.
Vuonna 1896 von Hausen avioitui norjalaisen Eugenien eli Nennin (1865-1953) kanssa ja vuosina 1898-1908 he saivat neljä tytärtä - Manan, Synnöven, Sara-Emilian ja Jannicken. Vuonna 1911 pariskunta rakensi Kauniaisiin oman kodin Villa Reiren, jonka yhteydessä oli myös Wernerin ateljee.
Yritin selvittää, tarkoittaako sana reire jotain. Käännöksiä en löytänyt, mutta museon esitteen mukaan Villa Reire oli perheelle suojaisa pesä, jota norjankielinen nimi tarkoittaa.
Kiinnostus henkisyyteen, uskontoihin ja antroposofiaan yhdisti Werner ja Nenni von Hausenia ja Villa Gyllenbergin entistä isäntäparia Signe ja Ane Gyllebergia. Molemmat herrat olivat myös 1924 perustetun Suomen Antroposofisen seuran jäseniä. Antroposofia on maailmankatsomuksellinen ”uskonnollis-filosofinen” liike, jonka itävaltalainen Rudolf Steiner perusti 1910-luvulla. Villa Gyllengergin intendentti Lotta Nylundin mukaan pariskuntien välillä ei kuitenkaan ”tiettävästi ollut kanssakäymistä” eikä museon kokoelmiin kuulu von Hausenin teoksia.
Museon nykyinen Werner von Hausen - unohdettu klassikko -näyttely lähti muotoutumaan Suomessa asuvan, ranskalaisen taidehistorioitsijan Laura Gutmanin aloitteesta. Gutman on vuosia tutkinut tätä unohdettua suomalaistaiteilijaa. Vuonna 2014 hän pääsi vierailemaan silloin asumattomassa Villa Reiressä, joka oli täynnä alkuperäisiä huonekaluja ja kasapäin taiteilijan maalauksia, mikä Kauniaisten paikallislehden mukaan oli taidehistorioitsijalle once in lifetime -kokemus. Nykyään Gallträsk-järven vieressä oleva huvila on yksityisomistuksessa ja saneerattu.
Kokonaisuudessaan mukava museovierailu, vaikka museon kotipuoli jäi tällä kertaa kiertämättä. Kaunista katseltavaa, jännää henkilöhistoriaa ja upea, merellinen ympäristö. Tontti oli jopa täydellisempi kuin viereisen Didrichsenin museon rakennuspaikka (täällä).
PS. Museosta ja Signe ja Ane Gyllebergistä lisää vanhoissa blogiteksteissä syksyltä 2019 (täällä) ja keväältä 2023 (täällä).
Nenni ompelemassa ikkunan ääressä, ajoittamaton
Kartanon sisäkuva II (Mukkula), 1922
Mukkulan kartano on ollut taiteilijan suvun omistuksessa.
Synnöve ja Mana, Pariisi, 1907
Omakuva itämaisessa asussa, 1912
Omakuva, 1918
Kesä Larenissa (Alankomaissa), 1906
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti