Uusi yritys: Tyyli ja väritys on luotu jo 1960-luvun lopussa ja säilytetty läpi vuosikymmenien. Mitä nyt Äitimuori on kerännyt vuosien myötä koriste-esinettä ja valokuvia.
Niin, minä asuin tässä kodissa 9-vuotiaasta 20-vuotiaaksi, kunnes lähdin Ouluun opiskelemaan 1970-luvulla. Koti on siis lapsuudenkotini, josta Äitiimuori 2012 muutti Poikakaverin luokse.
Eihän se tietenkään noin siisti 1960- ja 70-luvuilla ollut, jolloin siellä vanhempien lisäksi asui kolme teini-ikäistä. Isäni kuoli 1984 ja sen jälkeen äitini asui kotia yksinään vuoteen 2012 asti. Yhden ihmisen on helppo pitää tavarat paikoillaa. Kuva on otettu vähän ennen Äitimuorin muuttoa.
Hei - mä asun nyt yksin, mutta ei minulla pysy tavarat paikoillaan, ei lähimainkaan :) Jotenkin tavaroilla on kuminauha vääriin paikkoihin, ts. jos ja kun korjaan ne pois jonnekin, niin hups ne on taas vetäytyneet siihen väärään paikkaan. En kai koskaan opi, kun en tähänkään ikään ole oppinut.... krääk.
Meillä Ukki on samanlainen. Minusta kasvoi ehkä viiden alle 10-vuotiaan äitinä sellainen, että tavaralla pitää olla Paikka, jotta sen edes joskus hullunmyllystä löytää. Onneksi Ukki säilyi rennon bohemina koko perheaikamme. Näin ajattelen, vaikka useimmiten räjähdän Ukille, kun jättää tavarat siihen mihin kädestään laskee. Joten meitin kahden eläkeläisen (ja yhden Juniorin) kodissa on nykyään bohemisekasorto, jota Mummi epätoivoisesti yrittää pitää järjestyksessä. Ehkä Mumminkin olisi aika hellittää....
Kaunista. Raikkaita värejä, tyylikästä ja kodikasta samanaikaisesti.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaUusi yritys: Tyyli ja väritys on luotu jo 1960-luvun lopussa ja säilytetty läpi vuosikymmenien. Mitä nyt Äitimuori on kerännyt vuosien myötä koriste-esinettä ja valokuvia.
PoistaIhanaa kirjapaljoutta ♥
VastaaPoistaKodin isäntä oli intohimoinen kirjojen ystävä. Hän on lukenut hyllyn joka niteen.
PoistaRaikasta, ja kivaa kun on kirjoja.
VastaaPoistaKirjat luo kodikkuutta ja turvallisuutta.
PoistaViihtyisin mainiosti tässä kodissa!
VastaaPoistaNiin, minä asuin tässä kodissa 9-vuotiaasta 20-vuotiaaksi, kunnes lähdin Ouluun opiskelemaan 1970-luvulla. Koti on siis lapsuudenkotini, josta Äitiimuori 2012 muutti Poikakaverin luokse.
PoistaAivan älyttömän kaunis ja viihtyisä koti. Erityisesti kirjat ja itämaiset matot vetoavat minuun, mutta koko kokonaisuus on hieno.
VastaaPoistaKiitos Jaana, vaikka kiitokset kuuluisivat vanhemmilleni. Isä oli intohimoinen lukija, joka rakasti värejä. Äiti villiintyi matoista...
PoistaValoisaa ja kirjaisaa. Olet ahkera lukija ilmeisestikin.
VastaaPoistaVanhempieni koti, jossa isä luki ja äiti hoiti puutarhaa.
PoistaOlet asunut kauniissa kodissa.
VastaaPoistaMinulla ei tämä huusholli pysyisi näin siistinä eikä järjestyksessä :)
Eihän se tietenkään noin siisti 1960- ja 70-luvuilla ollut, jolloin siellä vanhempien lisäksi asui kolme teini-ikäistä. Isäni kuoli 1984 ja sen jälkeen äitini asui kotia yksinään vuoteen 2012 asti. Yhden ihmisen on helppo pitää tavarat paikoillaa. Kuva on otettu vähän ennen Äitimuorin muuttoa.
PoistaHei - mä asun nyt yksin, mutta ei minulla pysy tavarat paikoillaan, ei lähimainkaan :) Jotenkin tavaroilla on kuminauha vääriin paikkoihin, ts. jos ja kun korjaan ne pois jonnekin, niin hups ne on taas vetäytyneet siihen väärään paikkaan. En kai koskaan opi, kun en tähänkään ikään ole oppinut.... krääk.
PoistaMeillä Ukki on samanlainen. Minusta kasvoi ehkä viiden alle 10-vuotiaan äitinä sellainen, että tavaralla pitää olla Paikka, jotta sen edes joskus hullunmyllystä löytää. Onneksi Ukki säilyi rennon bohemina koko perheaikamme. Näin ajattelen, vaikka useimmiten räjähdän Ukille, kun jättää tavarat siihen mihin kädestään laskee. Joten meitin kahden eläkeläisen (ja yhden Juniorin) kodissa on nykyään bohemisekasorto, jota Mummi epätoivoisesti yrittää pitää järjestyksessä. Ehkä Mumminkin olisi aika hellittää....
PoistaOi miten kaunis lapsuudenkoti! Raikasta, värikästä ja kodikasta. Kirjojen määrä pisti minunkin silmään. On niissä ollut muuttamista :)
VastaaPoistaInna hyvä! Haastoin sinut blogissani Virtuaali Moleskine www.paivienikirja.blogspot.com mukaan kahvi- / teekuppihaasteeseen. Viisi kuppia. Kuppi per päivä. Alunperin haaste koski aamukahvi- / teekuppeja, mutta se taipuu moneksi. Haasteen voi muokata mieleisekseen. Kunhan kertoilee kivoista kupeistaan. Lähtisitkö mukaan?
Kiitos Pirjo, otan haasteen mieluusti vastaan. Palaan siihen lähipäivinä.
Poista