Pedistä noustaan!

Kaaduin uudelleen sänkyyn ja entistä huonompana. Vanhana toipuminen kestää - vieläkin se on vaikea hyväksyä. Nuorempana sitä sairasti tehokkaasti pari päivää - ja sen jälkeen oltiin heti tehokkaasti menossa. Mutta ei se enää niin mene. Pariviikkoisen flunssan jälkeen (täällä) koin sitkeästä yskästä huolimatta olleeni jo riittävän terve "kevyeen tanssiin" ja menin innokkaana tanssitreeneihin. Mutta ilmeisesti arvioin jaksamiseni väärin. Vaikka nautin ja selvisin harjoituksista hyvin ja väsymättä, niin seuraavana päivänä sairaus palasi ja entistä hurjempana.

Viisi päivää ja yötä on sairastettu, yskitty, kuumeiltu, juotu kuumaa ja kylmää, popsittu lääke poikineen ja maattu rättipoikki odottaen kaivattua, helpottavaa unta, joka viime yöhön asti odotutti itseään. Välillä on jaksettu katsoa TCM Nordic -kanavalta vanhoja klassikkoleffoja mm. Pikku Naisia vuodelta 1949 (Amyna 17-vuotias Elizabeth Taylor) ja Katharine Hepburnin tähdittämä Sandaalihäät vuodelta 1940. Kanava, jolla ei mainoksia!

Ja viimein on selvitty takaisin elävien kirjoihin. Nyt vaan Mummi rauhallisesti ja maltilla eteenpäin. Mihinkään ei pitäisi olla kiire. Ukki ulkoiluttaa Murua eivätkä tanssikaverit karkaa. Ja rakkaat Pikkupojatkin jaksavat odottaa - toivottavasti.