Kesän kuvat

Viime vuoden marraskuussa blogeissa kiersi Kuusi kuvaa kesästä -niminen haaste (täällä). Marraskuun pimeyden keskellä onkin kiva muistella valoa - ja kuuden kuukauden kuluttuahan ollaan taas kesäisissä keleissä. Päätin toistaa haasteen, ja kerätä Kuusi kesäistä kuvaa viime kesältäni.

Ensimmäisenä kaivoin kuvan kaupunkikodin puutarhasta, jota viime kesänä järjestelin uudelleen. Olin melkein unohtanut, miten kaunis ja kiva pihamme on. Kuvaa katsellessa sisuksiani alkaa kutitella odotus - kevään odotus. Pääsisin jatkamaan puutarhaprojektiani, joka loppukesästä lässähti. Kyllästyin.

Toinen kuva on jokapäiväiseltä Muru-lenkiltäni. Ihanat moniväriset rodot ovat kukkineet kauniisti ja runsaasti kotimme lähipuistossa jo toistakymmentä vuotta. Enkä kyllästy. Kesäkuun lyhyt, mutta kaunis hehku - iloa silmälle ja mannaa mielelle.

Kolmas kuva - vilkkaat, rakkaat pikkuherrat. Herättävät uudelleen eloon mökin lähimetsän. Miten tän kannon päälle pääsee? Mikä täällä kolossa asuu? Minne muurahaiset menee? Kasvaako horsma Mummia pidemmäksi? Voiko tän sienen syödä? Missä käärme nukkuu?

Kesäkuun lopun kuva on Lontoosta, Lontoontytön koulun loppunäyttelystä. Mistä tytön luovuus, sinnikkyys ja lannistumattomuus periytyy? Uuden edessä on kutkuttavaa ja haastavaa olla.

Perheessämme ei ole kesäpäivää ilman Salon torin uusia perunoita. Ukki haluaa joka kevät ottaa varaslähdön ja ostaa ensimmäiset kasvihuoneperunat jo kesäkuun alussa. Mummille oikeat uudet perunat ovat vasta avomaan pikkuperunat, joita yleensä saa vasta juhannuksen alusviikolla. Ne keitetään hartaudella ja minuutin tarkkuudella (täällä). Ja herkutellaan oikean voin kanssa!

Eikä kesää ilman mökin lasikosta avautuvaa järvinäkymää, joka lumoaa minut päivin ja öin (täällä).