Vanhin kahdesta viikaristamme täytti tänään neljä vuotta (ks. myös täällä). Mummin ja Ukin lisäksi synttärikakkua olivat maistelemassa pikkuveli, Lappeenrannan mummi ja pappa, yksi täti, kaksi enoa ja kaksi setää. Ja tietenkin ylpeät vanhemmat. Onnitteluja ja paketteja riitti - legoja, turtleseja, naamareita, kollareita ja rakennuspalikoita. Pikkuveli jaksoi ihmeen tyynesti seurata vierestä, kun Isoveli silmät loistaen repi paketteja auki.
Esikoinen oli taas leiponut herkullisen täytekakun: suklaakuorrutuksen alla sitruuna- ja lakumoussea ja kaiken keskellä yllätyksenä lakritsimassasydän. Tyttö näyttää perineen isoisänsä geenit - isoisä eli Ukin isä oli leipuri ja kondiittorimestari.
Neljävuotias on ihanaa seuraa - innokas, utelias ja rehellinen.
Vahvistan: nelivuotiaat ovat maailman parasta seuraa. He tietävät jokseenkin vähän maailmasta, mikä aiheuttaa hurmaavia sekaannuksia. Kävi juuri ilmi, että meidän nelivuotias, nuorin lapsenlapsista, oli ollut siinä käsityksessä, että intiaani on eläin. Vaari oli saunassa kertonut olleensa kerran saunomassa intiaanin kanssa (pitäisi tietty sanoa alkuperäinen amerikkalainen) ja pieni on nyt kertonut kaikille, että osaahan eläimet puhua - vaari sanoi, vaari on jutellut saunassa intiaanin kanssa!
VastaaPoistaOlipa kiva tuttu! Meidän nelivuotiaat ovat onnellisia kun heillä on vaarit tai ukit. Omien lapsieni taata ja ukki kuolivat kumpikin kuuskymppisinä eikätkä lapseni muista heitä lainkaan.
PoistaVaude mikä kakku ! Kiva postaus ja Marjatan kommentti edellä myös hauskaa luettavaa. Olin juuri kavereitten 4-vuotiaan pojan synttäreillä ja totean että viihdyn lapsiseurassa mitä parhaiten :)
VastaaPoistaKatsoin juuri eilen blogistasi kivoja kuvia, joissa luitte yhdessä kurkistuskirjaa. Meilläkin on sellainen, sinun neuvostasi hankittu.
Poista