Turun vanhimmassa puutalossa - Qwenselin talossa - on mielenkiintoisen kotimuseon (täällä) lisäksi toiminut yli 60 vuotta Apteekkimuseo. Olen huomioinut museon vuosien varrella useita kertoja kävellessäni suosittua joenrantaa, mutta minua se ei ole järin kiinnostanut.
Apteekkimuseossa olen käynyt kerran 1960-luvulla noin kymmenen vuotiaana lapsena, enkä tykännyt. Minua hämmentää, että tuo tylsyyden kokemus on syöpynyt muistiini niin vahvana, että koko aikuisiän olen kiertänyt tuon museon kaukaa. Tosi outoa. Vahvaan tunteeseeni saattaa liittyä seuraava…
Siskon kanssa matkustimme 1960-luvun alussa joitakin kertoja kaksistaan Helsingistä Turkuun äitimme nuorimman siskon Eevan ja hänen tuoreen aviomiehensä Pekan luokse. Näistä parin yön retkistä minulle on jäänyt poikkeuksellisen hyvät ja onnelliset muistot. Eevan ja Pekan luona tuntui silloin asuvan Ilo ja Huumori - sellainen leikkisyys ja keveys, josta nautin ja jota imin itseeni. Lapsuudenkodissani Helsingissä oli tuolloin paljon erilaisia huolia ja murheita, jotka kymmenvuotiaasta tuntuivat raskailta.
Miten Apteekkimuseo sitten liittyy Eevaan ja Pekkaan? Tätini miehineen asui museon vieressä Kristiinankadulla, ja Siskon ja minun vierailujen aikana kumpikin oli päivisin töissä. Aamuisin ennen lähtöään eläinlääkärintyöhönsä Eeva suositti Siskolle ja minulle erilaisia kävely- ja tutustumiskohteita hänellekin uudessa kaupungissa. Yksi retkikohteista oli parin sadan metrin päässä oleva Apteekkimuseo.
Pari vuotta aiemmin avattu museo käsitti pari huonetta apteekkipulloineen, sillä kotimuseon puoli eli Qwenselin talo ja pihapiiri kahviloineen liitettiin museokokonaisuuteen vasta paljon myöhemmin. Kymmenvuotiaasta tytöstä museo oli tylsä ja pitkästyttävä, ja mielessäni kokemus voimistui kaiken sen kivan ja hyvän keskellä, jota koin Eevan ja Pekan luona.
Elokuun alussa annoin periksi ja menin ennakkoluuloistani huolimatta tutkimaan, mitä talon sisältä löytyy (täällä). Hienosta kokoelmastaan huolimatta Apteekkimuseo ei vieläkään ollut ”minun juttuni” - uskon lapsuuden museokäyntini edelleen vaikuttaneen kokemukseeni - mutta Pippingin perheen kotimuseo kiinnosti ja viehätti.
Mutta koska minulla on museokortti, annan Apteekkimuseolle vielä uuden mahdollisuuden :):) Sitä odotellessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti