Turussa Aura-joen ravintoloiden, kahviloiden ja hotellien välissä törmää yllättäen vanhaan, matalaan puutaloon ja valkoisiin puuportaisiin, jotka johtavat puiselle ovelle. Kun kiertää talon sivulle, löytää auki olevan portin, jonka kyltistä selviää että talossa on kaksi museota: Apteekkimuseo ja Qwenselin talo.
Kotimuseot ovat lemppareitani, joten ei kun sisälle. Qwenselin talon kotimuseossa on eteisen lisäksi viisi kalustettua huonetta (sali, makuukamari, lastenkamari, rouvan kamari ja isännän kamari) ja perällä neljä huonetta käsittävä Apteekkimuseo.
Rakennus on yksi parhaiten säilyneitä säätyläistaloja Pohjoismaissa. Kotimuseo Qwenselin talo on saanut nimensä Turun hovioikeudessa työskennelleen Wilhelm Qwenselin (1654-1727) mukaan. Asessori osti tontin 1600-luvun lopulla ja rakennutti sille kotitalonsa.
Aura-joen länsiranta oli kaavoitettu korkeille virkamiehille ja aatelisille, miksi alue sai nimen Herrainkulma. Myöhemmin - alueen ja Qwenselin talon pelastuttua Turun palolta vuonna 1827 - seutukuntaa alettiin kutsua myös Fortunan kortteliksi.
Kotimuseon sisustus ja kalustus pyrkivät jäljittelemään sitä, millaisessa kodissa talon tunnetuin asukas, Suomen ensimmäinen kirurgian professori Joseph Pipping (1760-1815) ja hänen perheensä palvelijoineen asui vuodesta 1789 vuoteen 1815. Vuonna 1812 Pippingsköldiksi aateloitu professori oli kahdesti naimisissa - ensin Marian (o.s. Sederholm, 1770-1798) ja Beatan ( o.s. Arnell, 1782-1868) kanssa - ja hänellä oli yhteensä 15 lasta, joista viisi kuoli pienenä.
Vuonna 1790 Joseph Pipping oli 30-vuotias ja meni naimisiin 20-vuotiaan Marian Sederholmin kanssa. Marian isä oli helsinkiläinen varakas kauppaneuvos Johan Sederholm, joka avusti tytärtään taloudellisesti vielä pitkään tämän naimisiin menon jälkeenkin. Maria kuoli kuudennen lapsensa synnytykseen vain 28-vuotiaana. Oltuaan puoli vuotta naimisissa Josephin kanssa Maria kirjoitti isälleen toukokuussa 1791:
Mielihyväksemme asumme aivan joen rannalla, jossa erikokoiset alukset ja veneet purjehtivat edestakaisin ja voin helposti nähdä mitä rahvaalla on tarjolla myytäväksi; tuoretta kalaa, munia, voita, vasikoita, toisin sanoen kaikkea mitä tarvitsen taloudenpidossani. Tämän lisäksi meillä on ilonamme myös puutarha, jossa on yhdeksän suurta omenapuuta. Puutarhassa on myös neljä suurta vihannespenkkiä, jotka ovat hyvässä kunnossa. Olemme jo syöneetkin muhennettuja varhaisvihanneksia.
Pikku taloutemme koostuu rengistä ja piiasta, hyvin lypsämästä lehmästä ja kahdesta hevosesta sekä pienestä kyyhkysestä. Seurustelu muutaman hyvän ystävän kanssa on suurena hupinamme. Suurimman ilon löydän kuitenkin hellän ja järkevän Pippingini seurasta, sillä silloin tällöin hän lukee minulle jotain kaunista kirjaa, silloin tällöin vain katselemme omaa pikku kotiamme, joka suuresti miellyttää.
Museon asuin- ja talousrakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan 1700- ja 1800-luvuilta, mutta huonekalut eivät ole alkuperäisiä. Kun museotutkijat kokosivat kotimuseossa esillä olevia kalusteita, he selvittivät mm. talon vanhoista palovakuutuspöytäkirjoista, mitä ja millaisia huonekaluja Pippingin perheen kodissa oikeasti oli ollut. Tämän jälkeen vastaavia kalusteita etsittiin Turun museokeskuksen kokoelmista ja sijoitettiin Qwenselin museotaloon.
Pippingsköldin perheen jälkeen rakennus vaihtoi useamman kerran omistajaa, kunnes se 1909 myytiin Turun kaupungille. Talossa ehti toimia mm. kaupungin köyhäinhoitokanslia ja lastensuojeluvirasto, kunnes 1958 osa siitä avattiin Apteekkimuseona ja 1970-luvun lopussa pihapiirin kaikki rakennukset luovutettiin museokäyttöön.
Kiva ja mielenkiintoinen kotimuseo aivan Turun turistikeskustassa. Museon lipun myynnistä voi lainata (tai ostaa) mukavasti kirjoitetun satasivuisen opaskirjan museohuoneista ja niiden sisustuksesta :)
Rouvan kamarin tapetit ovat alkuperäiset, tosin taidokkaasti entisöidyt. Kiinnitin huomiota kaakeliuunin jalkoihin, jotka Pippingien aikaan olivat enää tyyliseikka. Jalat pohjautuivat aikaan, jolloin uunit eivät olleet varaavia, ja poltettujen puiden hiilet koottiin yhteen kasaan uunin tulipesään. Uuni oli tällöin tulikuuma pitkään, eikä sen pohjaa haluttu palovaaran takia kiinni puulattiaan.
Makuukamari, jonka sivusta vedettävä parisänky palveli päivisin sohvana.
Yksityiskohta salin tapetista
Lastenkamarin sisustus ei aikoinaan juuri eronnut muista huoneista.
Pihapiirin talousrakennuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti