Olen eläkkeellä ollessani ihastunut museoihin - niin taidemuseoihin kuin perusmuseoihin, mikä näkynee myös blogissani. Väliin ehkä liikaakin…
Asun Helsingin keskustassa, jossa on museoiden lisäksi myös paljon taidegallerioita. Ymmärrykseni mukaan galleriat ovat kuvataiteen esittely- ja myyntipaikkoja eikä esillä olevilla teoksilla tarvitse olla mitään yhdistävää juonta (tekijä, teema, aikakausi), kuten yleensä taidemuseoiden näyttelyissä. Taiteen noviisina minulle taidemuseoiden yhdistävä juoni on tuonut helpottavan rungon teosten ihmettelyyn.
Toistaiseksi taidegalleriat ovat tuntuneet minusta vierailta, etenkään kun en ole ostamassa taidetta. Hesarissa on usein pienempiä tai isompia juttuja gallerioiden näyttelyistä. Joku päivä sitten huomasin, että Galleria A2:ssa Annankadulla on vielä pari viikkoa esillä kuvataiteilija Aimo Kanervan töitä. Eli yksinomaa Kanervan, ei muiden taiteilijoiden.
Galleria A2 oli lähellä kotiani, ihanan pieni - ja katutasossa. Myös 1991 kuollut Aimo Kanerva kiinnosti. Eli päätin kävellä Murun kanssa katsomaan gallerian ikkunoita. Sisälle kurkatessani kuulin kutsuvan ja ystävällisen äänen sanovan, että koiran voi huoletta tuoda tutustumaan taiteeseen. Joten - eikun sisälle.
Tykkäsin. Tykkäsin pikkuruisesta ja sokkeloisesta näyttelytilasta, mukavasta tunnelmasta ja Aimo Kanervan (1909-1991) herkistä luontoaiheisista töistä - joukossa jokunen muotokuva. Ilmainen, joten helppo poiketa ohikävellessä.
Onneksi poikkesin :) Jään seuraamaan, mitä Galleria A2:ssa tulee seuraavaksi, sillä poikkean uudelleen.
Kanerva: Kanerva, 1949
Helsingissä on taiteen harrastajalle ihan mukavasti paikkoja. Samoten ruoan ystäville hyviä ravintoloita. Lueskelen näitä mukavia sivuja noin kerran viikkoon, ihan mukava lukurupeama. Hyvää loppukesää!
VastaaPoistaKiitos kommemtista. Olen kanssasi samaa mieltä. Taiteen ystävänä on etuoikeus asua keskustassa, jossa lähes kaikki ”taidekiva” on kävelymatkan päässä. Terv InnaVaara
Poista