Kellokoski on ollut minulle aina ”se mielisairaala” - tohtori Taipale ja Kellokosken prinsessa. Tohtori oli tietty psykiatri ja kansanedustaja Ilkka Taipale (s. 1942), joka työskenteli sairaalan ylilääkärinä 1988-1996. Kirjassa ja elokuvassa elämäänsä jatkanut prinsessa taas oli Anna Lappalainen (1896-1988), joka piti itseään Englannin prinsessana. Hän oli sairaalan potilaana vuodesta 1933 vuoteen 1985, jolloin hän siirtyi Nikkilän sairaalaan kuollakseen parin vuoden päästä 92-vuotiaana.
Viime vuosina Kellokoski on ollut minulle vähän myös Mäntsälän tanssilava - aivan kosken vieressä oleva ihana kahdeksankulmainen kesälava. Mutta ruukista tai kartanosta en ollut ennen elokuuta kuullutkaan, enkä ennen tanssilavaan tutustumista ollut koskaan edes käynyt paikkakunnalla.
Nykyään tiedän, että Kellokoskea on ensisijaisesti ollut kosken ääreen rakennettu kartano ja sen maille kaksi sataa vuotta sitten perustettu rautaruukki - alkujaan Mariefors bruk. Ja toki myös paikkakuntalaisia työllistävä sairaala, joka aloitti toimintansa 1900-luvun alussa kartanon entisissä tiloissa.
Eräällä kesän tanssimatkalla päätin ennen harjoituksia kierrellä vähän kosken maisemissa. Tanssitreenit Männistön lavalla alkoivat kuudelta, joten aloitin retkeni vasta puoli viiden aikoihin. Näin hienosti kuohuavan kosken ja useampia nostalgisesti ränsistyneitä 1800-luvun lopulta olevia ruukkirakennuksia, joista pääosa näytti hylätyiltä, tosin joissakin oli pieniä käsityöpajoja ja muita toimitiloja. Näin ruukin tehdasmuseon ja entisiä työläisten asuntoja - ruukkialueellahan oli parhaillaan 450 työläistä - joista useimmat olivat kunnostettu ja asuttuja.
Näin myös kartanon vaaleanpunaisen, hienon 1889 valmistuneen päärakennuksen ja sen ympärille rakennetut uudemmat sairaalarakennukset, joissa vuoteen 2015 asti toimi Kellokosken mielisairaala ja sittemmin pienimuotoisempaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUS:n psykiatrista toimintaa. Näin vanhaan ylilääkärin siniseen asuintaloon tehdyn sairaalamuseon, Keravanjoen rannassa olevat lääkäreiden asunnot ja saunarakennuksen sekä valtavan puistomaisen puutarhan upeine lehtipuineen.
Alueella ei näkynyt juuri yhtään ihmistä ja lähes kaikki rakennukset oli ainakin iltapäivästä/alkuillasta kiinni, myös molemmat museot. Auki olivat vain ilmeisen aktiivinen ravintola Patovahti ja ilmeisen suosittu kahvila Kinuskilla. Kiva näin, sillä jälkimmäisessä join hyvät terassikahvit - ja kuolasin herkullisen näköisen kinuskikakun perään :)
Josko toiste tulisi käydyksi Maijan kammari -nimisen puodin yhteydessä olevassa ruukkimuseossa ja vain kesäisin auki olevassa sairaalamuseossa. Kiinnostaisi :) Ehkä Kinuskillan kinuskikakku vetovoima saa aikaan ihmeitä…
Kellokosken entisiä sairaalarakennuksia: KS3 entinen kartano, KS9 nyk sairaalamuseo,
KS13 kappeli, KS11 sauna sekä KS10 ja KS12 lääkäreiden asuntoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti