Wäinön vieraana

Wäinö Aaltonen: Suomen neito, 1928-29

Mitä useammin käyn Wäinö Aaltosen museossa Turussa, sitä enemmän alan siihen ihastua. Selkeä, kodikas ja riittävän kompakti. Kyljessä vielä mukava Cafe Wäinö, jossa on tarjolla ilmeisen suosittu keittolounas - minulta vielä maistamatta. Kahvista tykkäsin.

Wäinö Aaltonen (1894-1966) syntyi Karinaisissa (nyk. osa Pöytyää), muutti 8-vuotiaana perheineen Hirvensaloon (saari, joka nykyään kuuluu Turkuun) ja opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1910-15. Aaltonen muutti 1917 Helsinkiin, jonne hän rakennutti ateljeen Kulosaareen. Ateljee purettiin 1979 ja sen paikalla (Marsalkantie 16) on nykyään muistolaatta. 

Aaltonen työskenteli paljon myös Hirvensaloon rakennetussa ateljeessa, joka kuitenkin purettiin sotien jälkeen. Kuvanveistäjää pidetään Turun poikana ja hänen nimikkomuseonsa valmistui Aura-joen rantaan 1967. Museon kokoelmissa on noin 5 000 teosta. 

Museon on suunnitellut aviopari arkkitehdit Irma Aaltonen (1919-1998) ja Matti Aaltonen (1921-1978) - osittain yhteistyössä Wäinö Aaltosen kanssa. Matti Aaltonen oli Wäinön esikoinen ja ainoa poika, ja isänsä lailla myös kuvanveistäjä. 

Aiemmista käynneistäni WAM-museossa olen kirjoittanut kahdesti. Vuonna 2017 sain ihmettellä yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton installaatioita (täällä) ja keväällä 2020 oli vuorossa suomalaisten taiteilijoiden tango-aiheinen installaatio. Jälkimmäinen ei niin säväyttänyt, mutta tykästyin jo silloin rakennuksen keskelle piilotettuun atriumpihaan (täällä). Pikku piha hurmaa minut edelleen - valtava, hyvinvoiva rodo ja kivasti asetellut erikokoiset vaaleat pyörökivet nykyään tyhjän vesialtaan pohjalla.

Kuvanveistäjä Aaltosen veistoksia on monissa suomalaisissa kaupungeissa, mm. Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Keväällä 2021 kävelin munkkiniemeläisessä puistossa, jossa törmäsin vuonna 1960 veistettyyn Maaemo suojelee poikaansa -nimiseen patsaaseen (täällä). 

Vaikka Turun Taidemuseo ”tois puol jokke” on edelleen lempparini, niin Wäinö Aaltosen museo vanhan Turun puolella ”täl puol jokke” on kova kakkonen. Vähäeleinen rakennus jonka neljässä tasossa olevat, osin yli 10 metriä korkeat näyttelyhuoneet luovat kutsuvat tilat kierrellä museon vaihtuvissa näyttelyissä.

Rakennuksen keskellä on tyylikäs ja rauhoittava atriumpiha. 

Cafe Wäinön ulkoterassia