maanantai 30. elokuuta 2021

Alma koulussa

Ahvion kansakoulussa 1901. Alma (10v) takarivissä vas reunassa. Tuttua otsan rypistystä :)  

Tapasin serkkuja äitini puolelta. Vietimme yhdessä ihanan viikonlopun Tyttärien Tilalla Merimaskussa. Kolmen noin 90-vuotiaan, edelleen elossa olevan sisaruksen - Hetan, Ulla-Marjan ja Eevan - viisi 1950- ja 1960-luvulla syntynyttä voimakasta naista: Anni, Riitta, Kaija, Enna ja Heta - osa tukevasti eläkkeellä ja osa tiiviisti työelämässä. 

Meitä kaikkia viittä yhdistää yhteinen mummi - äidinäiti - Alma Talvitie - Alma-mummi, pikkumummi, Mama - joka kuoli Helsingissä 1989 lähes satavuotiaana. Serkuilla oli yllätykseksi mukana joitakin vanhoja valokuvia, joita en ollut ennen nähnyt. Almahan (täällä) syntyi vuonna 1891 Itä-Suomessa Ahvion kylässä nykyisen Kouvolan alueella. Ahvion kansakoulun jälkeen hän opiskeli Kotkan suomalaisessa yhteiskoulussa, josta pääsi ylioppilaaksi 1910. Opiskelujaan Alma jatkoi Helsingin yliopistossa, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1922 ja matkusti Berliiniin erikoistumaan lastenlääkäriksi.

Mummi-muistelujen lisäksi herkuttelimme. Rakastamme kaikki hyvää ruokaa - osa myös tekijöinä, mutta osa vain herkuttelijoina :) Tällä kertaa tarjolla oli Hetan kesäkurpitsakeittoa, Kaijan tattirisottoa, Annin kukka- ja parsakaalisalaattia, Ennan :) puolukkapaistosta ja Ranskan Riitan :) valitsemia rosee-viinejä. Kesäkurpitsat saatiin Tilan kasvimaalta, tatit Kaija oli edellisaamuna kerännyt Turun metsistä ja kaikille maistuneen, majoneesiin sekoitetun kaalisalaatin ohjeen Anni oli löytänyt Johannan ihanasta Hellan ja viinilasin välissä -nimisestä blogista (täällä).

Vanhassa Pakarin tuvassa yhdessä valmistetun ruoan lisäksi jaoimme muistoja myös omista vanhemmistamme ja lapsuuksistamme kolmen, 1920- ja 1930-luvulla syntyneen eriluonteisen sisaren lapsina. Nauroimme paljon ja nautimme - Hetan Anni ja Riitta, Ulla-Marjan Enna sekä Eevan Kaija ja Heta - kaikki viisi nuorta vanhaa tyttöä yhdessä.

Illan kuluessa Enna kertoi äidilleen kulkeutuneista lukuisista Alman nuoruuden valokuvista ja huolellisesti kirjoitetusta päiväkirjasta. Suunnittelimme, että seuraavaksi kokoonnumme yhdessä näitä muistoja tutkimaan ja ihmettelemään. Jännittävää.

Sitä ja syksyä odotellessa. Vaikka tänään - ainakin Salossa - kesä tuntuu taas palanneen :)

Kotkan suomalaisen yhteiskoulun tyttöjä. Alma oik edessä istumassa.

2 kommenttia:

  1. Postaus täynnä hyvänmielen hyrinää:) Hauska ja antoisa tapaaminen teillä, muistoja kaukaa ja elämää tähän päivään!

    Vanhat valokuva-albumit ovat paitsi ihastuttavaa katsottavaa kuten teillä Alma ja yhteiskoulun tytöt osoittaa, myös oikeita muistojen aarreaittoja ja esipolville kasvojen antajia varsinaisen sukututkimuksen ohella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvänmielen hyrinää - sitä tapaaminen oli :) Kun itse vanhanee, suvun vanhat valokuvat alkavat kiinnostaa yhä enemmän. Millaisia omat mummot olivatkaan nuorina…

      Poista