Eila Hiltunen: Auringonkukkapelto (1975)
1980-luvun alussa asuimme Ukin ja vastasyntyneen Esikoisemme kanssa runsaan vuoden vuokralla Munkkiniemen Perustiellä Ukin Martti-sedän kaksiossa. Lähes aina vauvan nukkuessa pakkasin tytön vaunuihin ja kärräsin häntä pitkiä aikoja ristiin rastiin Munkkiniemeä - parhaimmillaan tunti tai pari aamulla, tunti tai pari päivällä ja vielä tunti tai pari alkuillasta :):)
Vauvan ja jatkuvan kävelemisen lisäksi Munkkiniemestä ja Perustien kaksiosta mieleeni muistuu Martti-sedän tyttären valtava flyygeli, joka edelleen oli asunnossa ja valtasi lähes koko pienen olohuoneemme. Eli alkuun asuimme pääosin makuuhuoneessa ja keittokomerossa :):) Onneksi Esikoisen synnyttyä Martin tytär löysi flyygelille uuden kodin.
Viime viikolla kiertelin lähinnä Munkinpuiston ja Munkkiniemenranta-nimisen kadun väliin jäävällä vauraalla omakotitaloalueella. Alvar Aallon ”uudemman” ateljeen (täällä) lisäksi alueella on mm. kuvanveistäjä Eila Hiltusen entinen koti- ja ateljeetalo. Tämän tosin tajusin vasta kotona, kun selvitin netistä, mikä on talo jonka pihalla oli Eila Hiltusen Auringonkukkapelto-niminen teräksestä tehty taideteos.
Suomessa ollessaan Sibelius-monumentin äiti Eila Hiltunen (1922-2003) asui ja työskenteli vuonna 1956 valmistuneessa talossaan Munkkiniemen Nuottapolulla aina kuolemaansa asti. Uutiseksi asti oli päässyt myös juttu, jossa kerrottiin että kuvanveistäjän kuoltua 2003 kansanedustaja/ministeri Pekka Haavisto osti Museoviraston suojeleman rakennuksen ja myi sen vuonna 2011.
Flyygelikotiin syntynyt Esikoinen ei koskaan innostunut/innostettu pianon soitosta, mutta nyt hänen 10- ja 9-vuotiaat poikansa soittavat innoissaan sähköpianoa :):) Liekö joku kaiho kuitenkin tarttunut tuosta hallitsevasta, vaan vaiti seisseestä instrumentista...
Kevättä Ritokalliontiellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti