Museon naisia

Hugo Simberg: Luuta-Riitta, 1898

Turun taidemuseossa sai huhtikuussa koronan takia kiertää kerrallaan enintään tunnin. Minulta tuo tunti kului lähes kokonaan museon alakerrassa Sigrid Schaumanin näyttelyssä (täällä). Ehdin vain pikaisesti piipahtaa yläkerrassa, jossa oli pari pienempää näyttelyä - jäivät (vielä) näkemättä - sekä tauluja museon peruskokoelmasta. 

Yläkerran ensimmäisessä huoneessa silmäni nauliutuivat Hugo Simbergin (1873-1917) Luuta-Riittaan. Intensiivinen, katsojaa silmiin tapittava vanha nainen. Kysyvä, ehkä hieman pelokas, mutta topakka ilme. ”Mitä tuon mustan huivin alle kätkeytyy, ei ainakaan papiljotteja?” pyörii mielessäni. Tykkäsin Riitasta, ja taulun vahvasta tunnelmasta.

Alakerran naisista mieleen jäivät Sigrid Schumanin (1877-1979) maalaamat lukuisat lilan sävyiset taulut alastomista naisista. Sekä taiteilijan synkkä maalaus 27-vuotiaasta tyttärestään Elisabeth Wolffista, kuten taulun vieressä mainitaan. Tytär syntyi, kun Sigrid Schaumanilla oli pari vuotta kestänyt suhde Requel Wolffin kanssa. Wolff oli suomalainen liikemies, jonka 33-vuotias Sigrid tapasi Pariisissa. Mies oli eronnut kolmen lapsen isä ja suhteen aikoihin noin 50-vuotias. Mies kuoli Elisabethin ollessa viisivuotias, eikä toimittaja Eeva-Kaarina Kolsin artikkelin (täällä) mukaan elinaikanaan tunnustanut tytärtä omakseen. Minulle jäi epäselväksi, miksi tyttären sukunimi oli kuitenkin Wolff. Liekö suku myöhemmin muuttanut suhtautumistaan...

Turun taidemuseon yläkertaan tutustuminen jäi toiseen kertaan. Onpahan hyvä syy mennä lähiaikoina uudelleen Turkuun museovierailulle. Minkä teen mielelläni...

Yksi Schaumanin lukuisista päivittämättömistä Alaston-kuvista.

Sigrid Schauman: Elisabeth Wolff, 1940