Vaatimaton kirkko

Vauraan Munkkiniemen kirkko yllättää vaatimattomuudellaan. Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta tässä tapauksessa se ei mielestäni pidä paikkaansa.

Arkkitehti Pauli Salomaan (1907-83) suunnittelema vuonna 1954 valmistunut laatikkomainen, matala kirkko on pienen aukion laidalla, mutta silti se ikäänkuin jää puristuksiin viereisten asuintalojen väliin. Lähin pienkerrostalo on rakennettu jopa aivan kiinni kirkkoon, mikä mielestäni tuntuu ja näyttää tosi oudolta ja entistä ahtaammalta. 

Lukiessani seurakunnan sivuilta kirkon sisätiloista uskon, että jos/kun pääsen kirkkoon sisälle, mielikuvani ankeasta ja tylsästä rakennuksesta saattaa muuttua. Kirkkosali nimittäin sekä alenee että kapenee ulko-ovelta ”alas” alttaria kohti, ja ”alhaalla” olevalle alttarille valo tulee isosta kattoikkunasta. 

Kirkon sisällä, heti ulko-oven yläpuolella katosta kuulemma roikkuu pienoismalli purjelaivasta, jolla Viron pohjoisrannikolla olleen Padistenin luostarin munkkien tiedetään käyneen kalastamassa 1300-1500 -luvuilla Vantaanjoen koskissa. Tällaiset usein lahjoituksina saadut ns. kirkkolaivat olivat yleisiä kirkoissa vielä 1800-luvulla, mutta harvinaisempia uudemmissa, 1900-luvun loppupuolella rakennetuissa kirkoissa.

Munkkiniemessä ei koskaan ole ollut luostaria eikä vakituisesti asuvia munkkeja. Alue kuitenkin toimi kalastavien virolaismunkkien tukialueena, miksi sitä alettiin jo keskiajalla kutsua ruotsinkielisellä nimellä Munksnäs, joka 1900-luvulla suomennettiin Munkkiniemeksi.

Varmasti käyn vielä katsastamassa, viehättääkö Munkkiniemen kirkko minua kuitenkin sisältä, kuten erikoinen tilaratkaisu ja kattoikkunan tuoma valo antaa olettaa. Kunhan korona jne jne...