Viikonloppuna saimme mökille harvinaisia Arvovieraita. Opiskelijapoika ja Tyttöystävä kahden pikkupoikansa (2kk ja 4v) kanssa tulivat ensi kertaa sitten viime kesän yövieraaksi. Koko porukka mahtui hyvin asumaan pihan perälle valmistuneeseen uuteen Aitta/Sauna-rakennukseen (täällä). Ja olivat tyytyväisiä - sopivan lämmintä, toimiva vessa eikä ensimmäistäkään hiirtä. Ja kaikki osapuolet saivat sopivasti yhdessäoloa, mutta löysivät sopivasti myös yksinoloa :)
Sain sylitellä, tuoksutella ja hyysätä kaksikuista Hetti-vauvaa sydämeni kyllyydestä. Ja heijata vaunuja ja vaihtaa kakkavaippoja. Nautin kaikesta, vaikka viikonlopun jälkeen totesin, että 69-vuotiaan selkä ei enää jaksa samaa kuin 39-vuotiaan selkä. Silloin ennen yhdellä kädellä kannettiin kauppakassit ja keitettiin puurot isokokoisten vauvojen keikkuessa toisessa kainalossa toisen lonkan päällä - ja lähes kymmenen vuotta putkeen :) Vaikka mummi kuinka haluaisi, niin ensi kerralla pitää muistaa, että enää kroppa ei kestä samaa eikä edes lähes samaa.
Nelivuotiaan kanssa sain keittää hunajapuuroa, pähkäillä paljonko on viisi ja kolme tai kymmenen ja kymmenen ja koota Nalle Puh -palapelejä. Ja laskea legoukkeleita, joita Opiskelijapojan ja Juniorin vanhoista legolaatikoista löytyi 34 erilaista.
Kaiken keskellä nautin lisääntyvistä sinivuokoista ja linnunlauluista. Kevään ensimmäisiä sinivuokkoja ei voita mikään: Täyteläinen, pitkälle näkyvä sinivioletti väri häikäisee talvesta vasta heräävän kuivan, kuolleen ja värittömän aluskasvillisuuden keskellä.
Kiitos rakkaista Pikkupojista ja keväisistä päivistä. Ja sinivuokoista.
Kiitos ihanan viikonlopun ilon jakamisesta! Totta, kun on vilkutettu ja auton perävalot poistuvat näkymättömiin, se on huh-huh ja jalat pöydälle, mutta tunnetila on riemukas kuten pienet hehkuvat sinivuokot eli voiton puolelle jäädään;)
VastaaPoistaKiitosTakkutukka. Samoja tuntoja jaetaan edelleen:)
PoistaSamat kokemukset minullakin lastenlasten vierailuista. tuntuu siltä, että enää ei oikein jaksaisi hoitaa vauvaikäisiä. Pienin on nyt nelivuotias ja hyvin omatoiminen, mutta hänenkin yökyläilyjensä jälkeen olen väsynyt ja kiitollinen, että ollaan jo tässä vaiheessa.
VastaaPoistaTänään kohtasin sinivuokkomutaation, punaisen (sama punainen kuin ketoneilikassa tai tervakukassa), en ollut koskaan aiemmin nähnyt sinivuokoissa muuta kuin sinisen eri sävyjä, varjommassa syvempää sinistä tai siniviolettia ja auringossa vaaleampaa.
Lapsenlapset sopivina annoksina on juuri sitä mitä näin eläkeiässä kaipaa. Ilman niitä elämä olisi surullista ja ikävää, mutta väliin kaipaa - ja onneksi saa - totaalista yksinoloa ja laiskottelua.
PoistaAika aikaa kutakin: Nuorena hurjasteltiin ja ahmittiin elämää, ruuhkavuosissa venyttiin kaikessa ja kaikkialle ja nyt varhaisvanhuksina :) naatiskellaan elämästä - mitä kaikkea se itse kullekin tarkoittaa...